Kaksi viikkoa

Maanantaina oli punktio ja kaikenkaikkiaan viisi munasolua saatiin kerättyä. Meillä kävi pieni vahinko edellisenä lauantaina, kun lähes puolet Pregnylistä valui ruiskusta pöydälle, eikä Sini sitten saanut koko annosta pistettyä. Pelättiin, että peli oli menetetty ja tämän takia ei punktiota voitaisi tehdä maanantaina. Sormet ja varpaat ristissä mentiin klinikalle, selitettiin tapahtunut ja toivottiin parasta. Sinille laitettiin kanyyli ja sitten odoteltiin toimenpiteen aloitusta. Mä lähdin Alekin kanssa pois toimenpiteen ajaksi, kun eihän toi poika olis jaksanut odottaa. Ehdittiin käydä Finlaysonin liikkeessä, kun sitten Sini jo laittoikin viestiä, että homma on ohi ja puolen tunnin päästä saa jo lähteä klinikalta. Ensimmäinen ajatus oli, jes se onnistui! Palasin Alekin kanssa klinikalle ja sitten melkeinpä heti Sini jo tulikin huoneesta. Seuraavana päivänä (tiistaina) hoitaja soitti ja kertoi, että vain yksi munasolu oli hedelmöittynyt ja että he soittavat, jos sille jotain tapahtuu. Päivät ennen alkionsiirtoa oli yhtä tuskaa, kun mielessä pyöri vaan pelko ainoan hedelmöittyneen munasolun menettämisestä. Joka kerta, kun töissä ollessa vilkaisin puhelinta toivoin, ettei Siniltä olis tullut huonoja uutisia. Huonoja uutisia ei tullut ja alkionsiirto saatiin kun saatiinkin tehtyä sovitusti torstaina. Saatiin myös kuulla, että meillä olikin ollut kaksi hedelmöittynyttä munasolua, mutta vaan toinen niistä oli kunnollinen ja hyvin kehittynyt. Toinen oli heikompi ja hitaammin kehittynyt, minkä vuoksi sitä ei voitu pakastaa.
Nyt sitten taas vaan piinaillaan ja odotellaan pari viikkoa. Raskaustesti saadaan tehdä 12.9. Niin jännittävää!!

-Annina

Meidän kesä tiivistettynä

Niin se kesä vaan tuli ja meni. Kesä oli tänä vuonna mitä mahtavin ja säät todellakin sallivat! Tosin pitkät superhelteet meinas välillä olla vähän liikaa ja vähän vähempikin olisi riittänyt. 

Mulla loma ajoittui tänä vuonna alkukesään ja viimeinen lomaviikkokin päättyi jo heinäkuun alussa. Suurimmaksi osaksi oltiin ihan vaan kotona ja aika paljon kyläiltiin myös meidän vanhempien luona. Yhdet valmistujaisetkin juhlittiin, kun Sinin siskon poika valmistui ammattiin. Kerran tuli käytyä
myös Hoplopissa, mutta aika lyhyeksi jäi se käynti, kun ei toi meidän pikkujäbä siellä kauaa jaksanut touhuta :D

Kesän yksi kohokohta oli Helsinki priden puistojuhla, johon tänä vuonna osallistuttiin ensimmäistä kertaa perheenä <3 Tunnelma oli jälleen kerran täys kymppi ja päivä oli oikein onnistunut.
Tänä kesänä tuli käytyä ensimmäisen kerran myös rannalla Alekin kanssa ja voi että, mikä vesipeto meidän pojasta kuoriutui! Alek oli niin innoissaan vedestä, ettei hän millään olisi halunnut tulla pois lämmittelemään. Hetken malttoi istua pyyhe päällä ja syödä eväitä, kunnes taas piti päästä veteen läträämään :D
Käytiin me yhtenä päivänä myös Helsingin Sealifessa. Siellä tosin paras juttu Alekin mielestä oli hiekkalaatikko, jossa kävi useamman kerran leikkimässä. Myös nappulat, joista sai painella, oli kivoja! Kalojakin katseltiin toki, mutta ei ne vielä niin kauheasti kiinnostaneet.
Merimaailman jälkeen käytiin vielä yhdessä Linnanmäen ilmaislaitteessa, mutta se ei Alekia
vakuuttanut.
Vielä olisi tarkoitus käydä Korkeasaaressa, mutta se jätettiin tarkoituksella vähän syksymmälle.
Silloin kuulema eläimet on paremmin nähtävillä :)

Meillä on ollut kaikinpuolin kiva kesä!

-Annina

Selvät suunnitelmat

Käytiin viikko sitten maanantaina klinikalla tekemässä hoitosuunnitelma ivf:ää varten. Viime inssi ei siis onnistunut. Nyt joudutaan sitten odottelemaan elokuuta, koska tästä kierrosta ei keretty nyt hoitoa tekemään. Jos menkat olisi alkanut YHDEN päivän myöhemmin, ni ois saatu nyt jo tehtyä ivf! Klinikka on siis kiinni kesäkuun viimeisestä viikosta heinäkuun toisiksi viimeiseen viikkoon, ni siksi tulee kesän ajaksi taukoa. Ei auta, kun vaan odotella.

Oltais kovasti toivottu, että ois siirretty kerralla kaksi alkiota, jotta ois edes vähän parempi mahdollisuus raskautua, mutta lääkäri ei uskalla mulle kahta alkiota siirtää, kun oon niin pienikokoinen ja kaksosraskaudessa on muutenkin aina riskinsä. Vähän harmittaa tääkin, mutta lääkäri varmasti ajattelee vaan hyvää ja niin pitääkin ajatella.

Huomenna käydään Alekin kanssa kasvukontrollissa, kun ens viikolla ravitsemusterapeutti soittelee kuulumisia ja mittoja. Maitoa ei vieläkään olla otettu mukaan ruokavalioon missään muodossa, munaa kokeiltiin, mutta se aiheuttaa kovat vatsakivut, joten kokeillaan joskus myöhemmin uudestaan. Vehnää on pikkuhiljaa otettu mukaan ja siitä en oo huomannut tulevan mitään, eli eiköhän seuraava pastaruoka tehdä normi pastaan gluteenittoman sijaan. Kauraakin meillä käytetään nyt kunnolla, eli leivässä, ruoassa, kaurajuomana ja jogurtteina. Ennen elokuuta kuitenkin pitäis nyt se maitokin testata, vaikka ei aiota sitä juottaa ollenkaan Alekille (ei itsekään käytetä maitoa) ja ruoassakin käytetään kauratuotteita.

- Sini

Kiukkupylly ja silmälääkäri

Semmoinen meille on kotiutunut. Kaikki kiukuttaa, mikään ei kelpaa ja roikutaan jalassa kiinni. Kotona olo siis on ihan tylsää Alekin mielestä. Kiukku loppuu samantien, kun astutaan ulos kotiovesta! Tai no onneks myös parveke kelpaa, koska tuolla paahteessa ei tee mieli oleskella yhtään enempään mitä on pakko, vaikkakin parveke kyllä myös on kunnon sauna päivisin. Ollaan välillä myös käyty avoimessa päiväkodissa leikkimässä, siellä Alek menee niin reippaasti, eikä paljoo katsele missä mä oon. Ihmettelen sitä, ettei siellä itku tuu yhtään niin herkästi mitä kotona. Kädestä viety lelu ei aiheuta sen suurempaa reaktiota, kun ihmettelyä, samoin jos joku tönäisee Alekia. Ulkoilu myös on ihan parasta ja siellä Alek jaksaa touhuta. Mua vaan pelottaa kauheesti, että Alek palaa! Miten porukka uskaltaa näin pieniä pitää tuolla auringossa t-paidoissa ja shortseissa? Vaikka tietty fysikaalista aurinkorasvaa käytetään, mutta silti.. Tähän asti ollaankin oltu pitkissä vaatteissa ulkona, mutta onhan ne todella kuumat, kun Alek vielä on niin kova hikoilemaan. Kai jossain vaiheessa sitä uskaltaa antaa ton jätkän mennä hetkiä t-paidassakin, onhan tässä kesää jäljellä :D

Koska me nyt ei olla oltu vielä tänä vuonna tarpeeksi huolissaan Alekista ni sitten vielä tämmönen. Ehkä reilu kuukausi sitten huomasin Alekin vasemmassa silmässä oudon vaalean kohdan, tietysti tässä ollaan käyty mielessä läpi kaikki kauheimmat kuvitelmat. Eilen vihdoin päästiin lääkäriin sen osalta. Onneksi kaikki kuitenkin näytti oikein hyvältä silmissä, eikä lääkäri ollut yhtään huolissaan tosta. Silmissä oli lievää hyperopia, eli taittovikaa, mutta ei senkään puolesta oo hätää. Koska mulla on pienenä ollut todella paha karsastus, jota on hoidettu lappuhoidolla ja sain rillitkin tosi pienenä, on myös riski Alekilla tähän samaan, joten silmälääkäri suositteli palaamaan vuoden parin päästä uusinta tarkastukseen.


- Sini

Pika päivitys

Sain eilen aamulla puhelun klinikalta, meidän oljet oli löytynyt ja saapunut klinikalle! Multa kysyttiin haluanko tulla tänään ultraan, kun nyt kerettäis tässäkin kierrossa yrittämään. Tottakai halusin, niinpä tänään käytiin ultrassa ja sovittiin perjantaille inssi, jonka jälkeen pistetään pregnyl. Muuten hyvin todennäköisesti ovis ois mennyt viikonlopulle ja sitähän me ei haluta. Kysyttiin tällä käynnillä lääkäriltä myös sitä siirtymistä ivf hoitoihin ja se kuulema onnistuu, jos tää inssi ei nyt tuota toivottua tulosta. Huh, nyt on selvät suunnitelmat jatkon kannalta, vaikka tietysti toivotaan, ettei niitä tarvita.

- Sini

Kontrollikäynti lastenklinikalla

Tänään käytiin taas kontrollikäynnillä Alekia hoitaneen gastroenterologin vastaanotolla. Ennen lääkäriä käytiin terveydenhoitajan luona punnituksessa. Kuten arvata saattoi, saatiin vähän sanomista Alekin vähäisestä painonnoususta.. Viime käynnistä on aikaa reilu kuukausi ja painoa oli tullut lisää vaan vähän päälle sata grammaa ja pituutta sentti. Hassuahan tässä on tosiaan se, että Alek kuitenkin syö ihan mielettömiä määriä ruokaa ja hyvällä ruokahalulla, silti painoa ei vaan kerry. Toki Alek on kokoajan liikkeessä, joten jo se kuluttaa pojasta energiaa hirveesti ja voisi selittää hitaan painonnousun. Gastroenterologin ja ravitsemusterapeutin kanssa juteltiin tästä ruokavaliosta ja kerrottiin, miten kauran mukaan ottaminen ruokavalioon aiheutti Alekille vaan itkuisuutta ja ilmavaivoja, sekä kakan koostumuksen muuttumisen löysemmäksi..
Tän takia ei uskallettu sitä sitten antaa pojalle ollenkaan, ettei vaan taas mene pahemmaksi. Lääkärin mukaan nää meidän kuvailemat oireet on kuitenkin ihan normaalin kuuloisia ja kuuluvat asiaan, kun viljoja yhtäkkiä tuleekin elimistöön ja suoliston bakteerikanta muuttu. Hän kehotti meitä vaan jatkamaan kauran käyttöä pikkuhiljaa ja antamaan pieniä määriä kerrallaan. Tästä eteenpäin ei Alekilla enää ole mitään vältettäviä ruoka-aineita, vaan saadaan ottaa käyttöön taas viljat, maitotuotteet ja kananmuna. Tietenkään kaikkea ei voi heti aloittaa, vaan ainesosa kerrallaan ja pienissä määrissä nämäkin, jotta elimistö tottuu niihin ja nähdään, jos jokin ruoka-aine sattuisi aiheuttamaan allergiaa tai muuta oiretta. Kyllähän se helpottaa, kun ei mitään erityisruokavaliota enää ole, mutta se myös pelottaa paljon. Mitä jos vaikka maito tai viljat aiheuttaisikin taas ripulin ja koko tauti tai mikä ikinä se olikaan, uusiutuisi taas.. Just kun kaikki olis hyvin, kaikki alkaisikin alusta. Tätä me pelätään ihan todella paljon just nyt, vaikka voi myös olla (toivottavasti!), että mitään ei tapahdu kuitenkaan.
Joka tapauksessa kesäkuun puoleen väliin mennessä pitäisi olla poikaa totutettu jo normaaliin, monipuoliseen ruokavalioon, koska silloin ravitsemusterapeutti aikoi meille soittaa ja kysyä kuulumisia tän asian suhteen..
Hyvin selväksi myös tuli, että mitään diagnoosia me ei tälle koko tapahtumalle saada (ellei nyt joku ruoka-aine sitä selvästi näiden kokeilujen aikana taas aiheuta) Kuulema vastaavia potilaita tulee 1-2 vuodessa ja suurin osa potilaista on tän tapahtuman jälkeen sietänyt ihan normaalia ruokavaliota ilman ongelmia.
Näillä näkymin elokuussa on taas tähystys, jossa tarkastetaan suoliston kunto, kun ruokavalio on palautunut normaaliksi. Alek oli niin reipas koko reissun ajan, onhan se kiva välillä päästä leikkimään muilla leluilla, kun vaan omilla :D

- Annina

Voihan piiip

Nyt ei mee putkeen, ihan kun jollain ylemmällä taholla olisi jotain meitä vastaan. Sain klinikalta tänään soiton, että ensi viikon ultra pitää perua, kun meidän oljet puuttui tilauksesta! Ne kuulema kyllä luki listassa, mutta niitä ei tullut. Kyllä ottaa aivoon, että taas jää kierto välistä. Saatiin myös kuulla, että tän meidän luovuttajan olkia on jäljellä enää kaksi, se tietää vaan kahta yritystä. Eikös se oo niin, että jos joudutaan vaihtaa luovuttajaa, joudutaan maksaa taas se oikeus maksu? Katotaan mihin nyt viikonloppuna päädytään, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että vaaditaan ivf, koska halutaan parempi mahdollisuus onnistua. Senkin takia, että olkia ei enää oo noiden jälkeen jäljellä. Vaikka alkuun ajateltiin, ettei oo mitenkään välttämätöntä saada Alekille täysin biologista sisarusta, ni nyt se on jotenki tullut tärkeämmäksi, kun mä kerta synnytän seuraavankin. Olisi kiva, ettei tarvitsisi miettiä luovuttajan vaihtoa..

Maanantaina meillä on taas käynti lastenklinikalla gastroenterologin vastaanotolla, päivitellään siitä sit käynnin jälkeen lisää.

Se aika vuodesta

Taas se oli, se lapsiperheiden ja lastenvaatteisiin hurahtaneiden ihmisten odottama tapahtuma eli lapsimessut, jossa mekin kävästiin lauantaina, tottakai! Alekin vaatekaappi kaipasi täydennystä, niinpä myytiin pois pieneksi menneet ja vaatteet joihin oltiin jo kyllästytty ja saatiin rahaa jolla shoppailla rauhassa, näin raha kiertää ja ei tarvitse periaatteessa omasta pussista laittaa enää rahaa vaatteisiin. Niinpä siis lauantai aamuna lähdettiin ajaa messukeskusta kohti ja suunnattiin heti shoppailemaan, Alek oli ihan innoissaan, kun ympärillä oli paljon ihmisiä ja jänniä juttuja. Suunnitelma oli, että shoppailun ja syömisen jälkeen mentäisi katsomaan jotain leikkipaikkaa, että Alek pääsee kans vähän jaloittelemaan, mutta poika nukahtikin syönnin jälkeen ja nukkui kotiin lähtöön asti.

Tänä vuonna näytteilleasettajista meidän ehdottomaksi suosikiksi nousi Aarrekid. Ne vaatteet vaan iski ja ihastuttiin täysin! Katsottiin yhtä hupparia ensin siinä ja katottiin, että se on aivan ihana, mutta ajateltiin ettei se mee ihan heti Alekille, kun on kokoa 86/92, niinpä siis jätettiin se siihen ja ostettiin pari paitaa ja neuletakki. Myöhemmin kuitenkin oli pakko palata hakemaan se huppari, jäljellä oli enää yksi kappale tota kokoa, onneksi saatiin se! Tulihan sitä muutakin ostettua, eli Alekin vaatekaappi tosiaan sai täytettä, vielä tarvittais kyllä muutamat housut.
Kuvissa nää Aarrekidin meidän ehdottomat lempparit!

-Sini

Mitähän sitä tehtäisi?

Sanomattakin on varmasti selvää, että edellinenkään inssi ei onnistunut. En tiedä mitä nyt tehdään. Ylimääräiseen yrittämiseen meillä ei oikeastaan oo rahaa, johtuen siitä, että oon kotona Alekin kanssa. Musta tuntuu, että nykyään ovis menee mulla niin nopeasti, ettei ovis plussan jälkeen seuraavana päivänä tehty inssi hyödytä enää mitään. Ainaki viime kierrossa kävi näin, aamulla tein ovis plussan ja illalla oli kovat kivut vasemmalla (jossa oli yksi follikeli) ja seuraavana aamua (inssi aamuna) tein varmuudeksi testin ja se oli jo nega. Sanoivat klinikalla, ettei tarvii siitä välittää, mutta kyllähän toi nyt kertoo selvästi, että ovis meni jo ja inssi ehkä oli turha? Ollaan pyöritelty päässä nyt ivf mahdollisuutta, mutta mietittiin, että kokeillaanko vielä kerta inssillä ja sitten ivf vai kysyttäiskö ivf mahdollisuutta jo nyt seuraavalle kerralle? Klinikalla ei vielä oo otettu tätä puheeksi, kun tää kierto jäi nyt välistä, koska oljet ei kerennyt tulla. Tilattiin nyt siis kolme olkea ja en usko, että enempää oikeasti pystytään tilaamaa, ne siis on meidän viimeiset oljenkorret..  Suostuuko ne ees klinikalla antamaan ivf hoitoja jo parin inssin jälkeen? Äh vaikeita asioita..

- Sini

Gastroenterologin vastaanotolla

Maanantaina käytiin Alekia hoitaneen gastroenterologin vastaanotolla näyttäytymässä. Tavattiin myös ravitsemusterapeutti, jolle lähetettiin ruokapäiväkirjaa kolmelta päivältä. Me saatiin kehuja erittäin kattavasta päiväkirjasta ja Alek sai kehut hyvästä kasvusta ja ruokahalusta. Ravitsemusterapeutin kanssa katsottiin, saako Alek ruoasta kaiken tarvittavan. Kaikki näytti muuten ihan hyvältä, ainoastaan kalsiumista, jodista ja D-vitamiinista oli hiukan puutteita ja niitä korvataankin vitaminilisällä. On kyllä ollut niin hankalaa noiden vitamiinien antaminen, kun ei Alek niiden mausta tykkää ollenkaan ja ruoka jää heti syömättä, jos sekaan on murskattu vitamiinit.
Saatiin onneksi lääkäriltä lupa ottaa gluteeniton kaura mukaan Alekin ruokavalioon. Nyt voidaan ruoanlaitossakin käyttää taas kaurakermaa ja juomana antaa kaurajuomaa, mikä sisältää kalsiumia. Kaurajuomasta Alek saa tarvittavan määrän kalsiumia, jos päivän aikana sitä  saa menemään vähintään 4dl. Kaurajuoma onneksi maistui pojalle, kun kokeiltiin ja eilen ekaa kertaa Alek sai aamupalaksi myös kaurajogurttia, sekin maistui ihan hyvin :)
Gastroenterologi vilkaisi ja kokeili Alekin vatsan ja katsoi suuhun, kaikki ihan ok. Myös verikokeiden tulokset oli nyt normaalit. Seuraava lääkäriaika on 7.5. Silloin katsotaan uutta tähystys aikaa ja otetaan taas joku viljoista mukaan ruokavalioon, jos nyt kauran kanssa menee kaikki hyvin.

Lopuksi vielä mainittakoon, että viikko sitten oli toisen inssin vuoro. Yksi piinaviikko taputeltu, toinen vielä jäljellä :)

-Annina

Muka kiire

Alek halusi pitää tärkeän rättinsä lähellä :D

Taas ollaan oltu muka niin kiireisiä, ettei olla keretty edes tänne päivittää kuulumisia.
4.päivä vihdoin päästiin viettämään Alekin synttäreitä kunnolla! Koska meillä on pieni asunto, kutsuttiin synttäreille vain lähimmät sukulaiset ja yksi meidän kaveri, joka on myös Alekin kummi. Näistäkin kertyi jo 14 vierasta, mutta yllättävän hyvin mahduttiin tänne 48 neliön koppiin :D Alek oli alussa hyvin hämmentynyt vieraiden määrästä, mutta johtui varmasti siitä, että päikkäreiden aikana tänne olikin ilmestynyt porukkaa. Oli kiva, kun kummankin perheet oli paikalla ja saatiin viettää aikaa porukalla! Alek sai paljon kivoja lahjoja ja niitä tosiaan tarvittiinkin jo, kun tuntui että ei tota poikaa enää kiinnostanut vanhat lelut ollenkaan, nyt onkin kovasti leikkiny lahjaksi saaduilla leluilla :)

Viime viikon tiistaina meillä olikin sitten edessä sen keskuslaskimokaterin poisto. Mentiin kahdentoista aikoihin lastenklinikalle leikoon, jossa odoteltiin useampi tunti leikkaussaliin pääsyä. Onneksi siellä oli leluja joilla leikkiä, joten Alek pysyi hyvin tyytyväisenä, vaikka ei ollutkaan saanut syödä mitään aamu seitsemän jälkeen. Jouduttiin siis herättää Alek syömään puoli seitsemän aikaan aamulla ja sitten mentiin takaisin nukkumaan :D Vajaa tunti taisi mennä salissa aikaa katetrin poistossa ja siitä Alek siirtyi heräämöön joksikin aikaa, en yhtään tiedä kauan Alek oli siellä heräilemässä, kävin saliin menon jälkeen hakemassa kamat leikosta ja syömässä aamupalan, sitten siirryin odottelemaan heräämön ulkopuolelle ettei multa vaan jää huomaamatta, milloin Alek siirretään osastolle. Ihan kauhean kauaa en kerennyt siinä odotella, kun sieltä Alek jo kärrättiinkin. Mentiin seurantaan samalle osastolle, jossa oltiin koko lastenklinikalla olo aika ja päästiin illalla kahdeksan aikaan kotiin.
Katetrin poisto tarkoitti myös sitä, että Alek pääsi pitkästä aikaan kunnon kylpyyn! Voitte varmaan kuvitella, miten iloinen Alek oli, kun viime viikon perjantaina pääsi sinne ekan kerran sitten tammikuun puolvälin! Alek hytkyi innoissaan polvillaan, samalla taputtaen ammeen vieressä, kun täytin sitä :D Voi sitä iloa!

Ja tähän lopuksi vielä kerrottakoon ekan inssin lopputulos, yksi viiva testissä ja pian testin teon jälkeen jo menkat alkoikin. No, kohti toista inssiä, ei muu auta. Maanantaina on taas ultra ja ensi viikolla varmaan sitten inssikin.


- Sini

Vihdoin

Kyllä, vihdoin se päivä koitti, päästiin kotiin!

Maanantaina odoteltiin kärsimättöminä lääkärin kiertoa, hoitaja tuli kymmenen aikaan sanomaan, että klo 12 tulee gastroenterologi osastolle ja käy siinä meidän kanssa juttelemassa. Siinä sit yritettiin aikaa tappaa, käytiin aamupalalla (siis minä ja Alek) kanttiinissa ja sieltä tullessa mentiin leikkitoiminnan tädin kanssa käymään leikkiosastolla lastenklinikan puolella katsomassa paikkoja. Siinä onneks aikaa menikin sit ihan hyvin ja palatessa huoneeseen ei kauaa mennytkään, kun gastroenterologi tuli. Käytiin läpi jatkosuunnitelma: Keskuslaskimokatetri poistetaan ensiviikon maanantaina, aikoivat soittaa kelloajan ja ohjeet vielä tällä viikolla, samalla ottavat painon. Sitten täytyy käydä neuvolassa painokontrollissa, meillä sattuu olemaan 1v neuvola sopivasti 13.3. joten sieltä sitten lähettävät Alekin gastroenterologille painon ja pituuden. Kuukauden päästä, eli maaliskuun lopussa käydään gastroenterologin vastaanotolla ja reilua viikko ennen sitä täytyy pitää kolmelta peräkkäiseltä päivältä ruokapäiväkirjaa, joka täytyy viikkoa ennen tapaamisaikaa lähettää se sähköpostilla ravitsemusterapeutille. Lopuksi vielä toukokuussa tähystetään uudestaan ja katsotaan missä jamassa suolisto sillon on, jos näyttää hyvältä, lähdetään pikkuhiljaa purkaa nykyistä ruokavalioa (maidoton, gluteeniton (ei edes kauraa tai vehnätärkkelystä) ja munaton). Siinä siis meidän lähi kuukausien suunnitelmat.
Kysyin gastroenterologilta, että kauanhan meidän täytyy vielä olla sairaalassa, hän vaan tokaisi, että hoitaja tulee kohta kertomaan tarkemmin. Meni aikaa ja hoitaja tuli, kysyin saman häneltä, mutta ei hän kuulema tiennyt yhtään, sanoi hakevansa osastonlääkärin käymään siinä. Lopulta lääkäri tuli ja sanoi että päästään kotiin! Katetri jätettiin paikalleen, jos tulisikin takapakkia ja sitä vielä tarvittaisi.

Nyt ollaan oltu pari päivää kotona ja ollaan kyllä nautittu! Onneksi Alek nyt syö hyvin ja voi muutenkin hyvin, vielä kun joisi vähän enemmän, mutta eivät ainakaa olleet sairaalalla huolissaan juomisesta. Kuinkahan paljon tän ikäisen pitäisi päivässä juoda vettä?

Tänään myös vihdoin päästiin käymään 1v kuvauksissa! Käytiin samalla kuvaajalla, jolla käytiin joulukorttikuvissakin, eli Tea J. Photographylla Nummelassa :) Nähtiinkin facesivuilla jo pari kuvaa Alekista ja apua kuinka täydellisiä kuvia sieltä on tulossa!

- Sini

Toinen lapsi

Jo ennen Alekia on meille ollut selvää, että halutaan ainakin kaksi lasta. Jos vaan suinkin mahdollista, niin mahdollisimman pienellä ikäerolla, jolloin lapsista olisi toisilleen seuraa ja he ymmärtäisivät toisiaan hyvin (ainakin toivottavasti). Sinillä on suuri ikäero omiin sisaruksiinsa ja koska sisaruksista ei sillä tavalla oo ollut seuraa ja ovat muuttaneet pois jo, kun Sini oli sen ikäinen, että ois kaivannut leikkikaveria, ni hän tietää miltä tuntuu olla tavallaan ainut lapsi. Halutaan, että Alek saa sisaruksen, jonka kanssa jakaa niin normi kotipäivät, kun lomamatkojen ilot :)
Kun Alek syntyi, päätettiin että ei kiirehditä toisen lapsen yrittämisen aloituksessa, vaan nautitaan ja keskitytään täysin Alekin vauva-aikaan. Alkuperäinen suunnitelma oli, että toista lähdettäisiin yrittämään vasta sitten, kun Sinikin olisi ollut hetken aikaa töissä ja saataisiin rahaa säästettyä hoitoihin.. 
Varsinaisesti vauvakuumetta ei meillä ole ollut, mutta kieltämättä nyt kun on lähiaikoina lukenut paljon raskausuutisia Facebookin vauva ryhmissä, on toive toisesta lapsesta tullut vahvemmaksi.
Se oli loppuvuodesta, kun puhuttiin toisesta lapsesta ja päätettiin aloittaa hoidot alkuvuodesta. Nythän siis suunnitelmat muuttuivat siitä alkuperäisestä, mutta se ei haittaa. Ajateltiin, että jos nyt aloitetaan hoidot, niin olisi ehkä mahdollista saada Alekille sisarus ennen, kun Alek täyttäisi 2-vuotta. Ikäeroa ei näin ollen paljoa tulisi. Myös rahallisesti tää on järkevä päätös, mä saan suurempaa palkkaa, kun Sini ja Sini tulee saamaan saman rahan äitiyslomalla, mitä Alekista sai.

-Annina

Inssi

Piinaavat piinaviikot on täällä taas, nimittäin eilen meillä oli inssi! Aamulla pähkäiltiin ovistestin tulosta ja soitettiin klinikalle. Meidät pyydettiin varmuuden vuoksi ultraan, niin saatiin tilanne selville.
Ultrassa näkyi 18 mm follikkeli vasemmalla puolella ja paksu, hyvä limakalvo. Ovista ei kuitenkaan ollut vielä ihan tapahtunut. Varmuuden vuoksi Sinille pistettiin Pregnyl pistos ja sitten vaan odoteltiin pari tuntia inssiä. Mä menin töihin hetkeksi ja Sini vaunutteli Alekin kanssa kaupoilla ja kävi syömässä. Myöhemmin päivällä käveltiin taas takaisin klinikalle inssiin.
Onneksi olen töissä kertonut tästä asiasta, niin ei tarvinnut keksiä mitään syitä poissaololle ja sain olla inssissä mukana. 

Nyt sitten vaan odotellaan ja odotellaan, kunnes kaksi viikkoa on täynnä! Eiköhän se aika tällä kertaa nopeasti mene, kun ajatukset ei vaan ja ainoastaan ole testituloksissa :)

- Annina

Hyvää kuuluu

Vieläkään ei olla saatu diagnoosia, mutta tilanne on tällä hetkellä ihan hyvä kuitenkin. Ravinneliuoksen määrää on vähennetty ja Alek saa nyt olla 12h siitä tauolla. Taukojen aikana saa käydä kotona tai tehdä mitä ikinä haluaakin :)
Onkin ollut ihanaa, kun on saatu viettää aikaa yhdessä kotona <3
Koiratkin nauttii, kun niiden ei ihan koko päivää tarvitse olla yksin.
Alekin ripuli on toistaiseksi ainakin loppunut! Edelleen kakka on löysähköä, muttei enää pelkkää vettä. Se on hyvä! Soseista parhaiten uppoaa hedelmät. Ruokaisampia soseita on syönyt tosi huonosti ja se korvike, mitä pitää pojalle juottaa, ei kelpaa ollenkaan. Sen saa menemään vain sekoittamalla soseen sekaan. Ei enää edes yritetä juottamalla sitä antaa, pääasia että sitä saa menemään kuitenkin. Paino on onneksi lähtenyt nousemaan.
Vielä kun toi syöminen alkaisi kunnolla sujumaan, niin päästäisiin tosta ravinneliuoksesta kokonaan eroon.. Saa nyt nähdä.
Sairaalassa olon aikana meidän pojasta on kasvanut hyvää vauhtia taapero. Alek nousee karhukävely asentoon ja usein myös kokeilee seisomista ilman tukea. Pari ihan tosi pientä askelta on ottanut, kun ollaan avustettu hieman, mutta ei vielä sen enempää. Uusia tavujakin on tullut, mutta ei sanoja.
Uskomatonta, miten hienosti Alek on jo kaikenlaista oppinut, vaikka ei ole kunnolla pystynyt mitään harjoittelemaan!
Meidän reipas, pieni taapero <3

Tähän loppuun vielä kerron, että toisen lapsen yrittäminen on nyt alkanut vihdoin! Maanantaina käytiin klinikalla hoidon suunnittelussa ja jo huomenna (perjantaina) olisi tarkoitus tehdä inssi!!

- Annina

Askel eteenpäin

Maanantaina tuli vihdoin koepalojen tulokset. Ohutsuoli on todella tulehtunut, paksusuolessa ja peräsuolessa on myös pientä tulehdusta. Diagnoosia ei vielä saatu, mutta suolisto kuulemma näyttää hyvin samanlaiselta, kuin keliaakikolla..
Otettiin joku toisenlainen keliakiakoe sekä verikokeilla poisluettiin myös autoimmuunisairauksia. Tulokset oli negatiivisia. Tän kuun lopussa patologeilla on tapaaminen, jossa keskustelevat tästä Alekin tapauksesta yhdessä lääkärien kanssa. Jospa viimeistään silloin jotain selviäisi..
Korviketta Alek on saanut nyt 15ml/3h ja maanantaista alkaen on saanut syödä lisäksi myös päärynäsosetta. Eilen sai myös peruna-porkkanasosetta ja mangoa :)
Soseet maistuvat ja itku tulee, kun loppuu, mutta korvike ei kelpaa.. Se täytyy sekoittaa soseen sekaan, jotta sen saa menemään :D
Suunnitelma ruoan suhteen on, että ensin hedelmäsoseita, sitten kasvissoseita ja sitten mukaan lisätään myös kanaa. Ruokavalio on nyt sitten maidoton, gluteeniton ja munaton.
Tiistaina alkoi myös ravinneliuoksen tauottaminen. Tätä kyllä jännitettiin kovasti, koska katetriin piti taas laittaa ainetta, joka estää katetrin tukkeutumisen ja siitähän seurasi se anafylaktinen shokki edellisellä kerralla.. Tällä kertaa ei tietenkään samaa ainetta laitettu, vaan se korvattiin hepariinilla ja luojan kiitos, mitään ei tapahtunut!!
Tiistaina siis Alek oli 4h ilman ravinneliuosta ja pikkuhiljaa aikaa pidennetään. Tänään Alek on 6h ilman ravinneliuosta. Lääkäri antoi luvan, että taukojen aikana voi lähteä sairaalastakin käymään vaikka kotona tai missä vaan!! Sunnuntaina siis saadaan juhlia suuremmin pojan 1v synttäreitä, kun kotiin pääsee 6h ajaksi! <3

Vaikka vieläkään ei diagnoosia ole, on tää kotiin pääseminen hetkeksikin iso askel eteenpäin! :)

-Annina

Takapakkia

Perjantaina iltapäivällä koettiin jotain sellaista, mitä ei kukaan vanhempi halua kokea tai edes ajatella. Sini laittoi mulle töihin viestiä, että nyt täällä tapahtuu jotain kamalaa, Alek ei saa henkeä!
Sillä hetkellä soitin Sinille, että mitä siellä tapahtuu ja mitä mä just luin. Sydän meinasi hypätä kurkkuun, kun Sini itkien kertoi tapahtuneesta. Sillä samalla hetkellä otin taksin ja riensin sairaalalle.
Alekin keskuslaskimokatetriin oltiin juuri laittamassa ainetta, mikä estää veren hyytymisen ja katetrin tukkeutumisen.. Yhtäkkiä Sini huomasi, kuinka Alek alkoi kakomaan ja poika muuttui sinertäväksi. Alek ei hengittänyt. Hoitaja hälytti lisäapua, jolloin huone täyttyi hoitajista ja lääkäreistä. Tilanne oli jo parempi, kun mä saavuin, Alek oli tajuissaan ja hengitti itse.
Epäiltiin anafylaktista reaktiota (shokkia), todennäköisesti johtui tosta aineesta, mikä katetriin laitettiin.
Hetken päästä Alek lähdettiin siirtämään teho-osastolle, me tietysti lähdettiin mukana. Meidät ohjattiin vanhempien huoneeseen, kunnes Alek on valmis toisessa huoneessa. Me odotettiin ja odotettiin, aika ei tuntunut menevän eteenpäin ollenkaan. Sitten hoitaja tuli kertomaan Alekin tilanteesta ja mainitsi taas ton shokin. Kertoi myös Alekin voinnista, mikä oli sillä hetkellä ihan hyvä. Jäätiin vielä odottamaan, ennen kuin päästiin Alekin luokse.
Kun vihdoin meidät haettiin pojan luokse, nähtiin Alek nukkumassa happimaski päällä ja hän oli erilaisten piuhojen ympäröimänä. Anestesialääkäri tuli sitten meille kertomaan lisää ja piti todennäköisenä syynä tapahtuneelle sitä anafylaktista reaktiota. Ihmetteli sitä kyllä paljon, eikä kuulemma koskaan ole kuullut, että kukaan olisi saanut mitään oireita tosta aineesta mitä katetriin laitettiin..
Sitä ainetta siis ei nyt vastaisuudessa käytetä, mutta on olemassa toinen vastaava aine, jossa on suurempi verenvuotoriski ja siksi sitä harvemmin käytetään näin nuorilla (ainaki näin ymmärsin). Lääkäri siinä mainitsi, että jos vaihtoehtoina on tää anafylaktinen reaktio tai mahdollisesti suurempi verenvuotoriski, on jälkimmäinen pienempi paha.. Mutta huomenna vielä Sini juttelee Alekin oman lääkärin kanssa tästä ja katsotaan mitä nyt tehdään, koska toi mahdollinen verenvuotoriskikään ei houkuta.
Illan aikana happimaski saatiin pois ja pikkuhiljaa myös adrenaliinia vähennettiin, niin että aamuyöllä se lopetettiin kokonaan.

Eilen Alek pääsi teholta pois ja illalla juhlittiin pienesti pojan 1v synttäreitä. Alek sai muutaman lahjan ja ilmapallon. Ihana, kun myös täältä sairaalasta oli Alekia muistettu lahjalla, mikä sisälsi marttojen kutoman peiton sekä pienen pehmolelun.
Toivottavasti ens viikonloppuna saatais juhlia synttäreitä vähän isommin kotona!

-Annina

Tähystys

Tänään Alekilta tähystettiin vatsalaukku, ohutsuolta ja vähän paksusuoltakin. Samalla otettiin myös koepaloja. Samaan nukutukseen laittoivat vielä keskuslaskimokatetrin, kun kämmenselässä suonet ei kestä niin paksua litkua, mitä se ravinneliuos on.. Katetreita on nyt muuteltu ja uusittu niin usein, että tämä oli järkevintä. Raukka on ihan reikiä täynnä nyt :(
Valitettavasti mitään syytä ripuliin ei vieläkään löytynyt, joten täytyy jatkaa odottelua, kunnes koepaloista tulee tulokset.. Kuulema viikon verran suunnilleen voi kestää tuloksissa. Toisaalta hyvä, ettei tähystyksessä ollut mitään poikkeavaa, mutta toisaalta jos olisi ollut, oltais vihdoin saatu diagnoosi ja pojalle oikea hoitokeino.. Mutta näillä nyt mennään.
Huomenna kokeillaan taas maidotonta korviketta pienellä annosmäärällä, 5ml/3h. Tää korvike on taas samaa, mitä herra ei aikaisemmin Jorvissa kelpuuttanut, joten saa nähdä miten käy. Ja myös, pysyykö maito sisällä vai tuleeko ulos..

Onneksi Alekin vointi on ollut nyt ihan hyvä muuten ja poika jaksaa vähän touhutakin! <3

Lauantaina Alek täyttää vuoden!! <3
Mitä todennäköisimmin ollaan vielä silloin osastolla, mutta sillekään ei nyt voi mitään. Pääasia, että poika saadaan kuntoon! Jospa juhlat saadaan kuitenkin sitten seuraavana viikonloppuna juhlittua ihan kotosalla, toivotaan sitä ihan todella!

-Annina

Potilaana edelleen

Ajattelin tulla kertomaan meidän potilaan kuulumisia hieman.. Tämä on oikeestaan käynyt mielessä jo pari päivää, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi ja pää on lyönyt tyhjää, vaikka kirjoitettavaa olisi kyllä.

Alek voi tällä hetkellä ihan hyvin onneksi, kiitos ravinneliuoksen, jota on suoneen tiputettu jo muutaman päivän ajan. Hän on virkeämpi ja jaksaa taas hymyillä ja olla hereillä. Alek on nyt siirretty Jorvista Lastenklinikalle (tai Meilahden sairaalan puolella olevalle lastenklinikan osastolle). Täällä on mahdollista tutkia paremmin, kun Jorvissa ei mitään suurempia toimenpiteitä olisi pystytty tekemään.
Ollaan eristyshuoneessa (kuten oltiin Jorvissakin), joten täällä ei muita potilaita meidän kanssa ole. Viikonlopun aikana täällä ei tosin mitään suurempia tutkimuksia tehdä, sillä gastroenterologi, jota Alek tarvitsee, on töissä vasta maanantaina seuraavaksi. Ainoastaan verikokeita sekä pissanäyte on otettu. Kakkanäytekin pitäisi saada, mutta se mitä vaippaan tulee, on niin totaalisen vettä, ettei siitä ole mitään näytettä saatu otettua :/
Maanantaina olis näillä näkymin tulossa tähystys ja vissiin jonkunlaisen näytteen meinasivat suolesta ottaa.. Jospa sieltä jokin syy tälle ripulille löytyisi!

- Annina

Kuka tietää, kun kukaan ei tiedä?

Eilen oli vähän huono päivä. Alek oli herännyt, kun saavuin osastolle aamulla ja silloin oli pieni todella itkuinen ja huonovointinen. Tottakai, kun mitään ei ollut syönyt.
Kutsuttiin hoitajaa mittaamaan kuumetta ja verensokereita. Hoitaja saapui, mutta sanoi kutsuvansa Alekin oman hoitajan paikalle. Me odotettiin ja Alek itkien vaihtoi asennosta toiseen sylissä ollessaan, vatsa oli varmasti niin kipeä, että paikallaan oli vaikea olla. Hän oli väsyneen oloinen, vaikka oli just herännyt. Vieläkään ei ketään kuulunut. Meinasin jo kutsua hoitajaa uudestaan, mutta luotin ja uskoin siihen, että kyllä hän tulee kun on kutsuttu jo kerran. No ei tullut, vaan jouduttiin 1,5h odotella itkuisen ja kivuista kärsivän lapsen kanssa, kunnes kutsuttiin uudestaan hoitajaa. Sitten tuli taas joku toinen hoitaja, joka lähti hakemaan särkylääkettä. No tää hoitaja ei koskaan tullut sitä särkylääkettä tuomaan. Odotettiin n. vartti, kunnes vihdoin se oma hoitaja saapui. Tuli tunne, että meidät on täysin unohdettu. Ihan kun Alek ei olisi muka tarpeeksi kipeä saadakseen hoitoa! Lääkäriäkin saatiin odottaa hyvä tovi ja oikeesti ihan turhaan. Hän tuli huoneeseen, katsoi poikaa ja totesi, että niin, kyllähän hän on nyt aivan eri poika, kun silloin päivystyksessä. Siis voinniltaan. Ai että ihanko totta! Tätähän me ei olla huomattu, että poika on kipeä. Lääkäri myös totesi, ettei vieläkään oikein tiedä, mikä aiheuttaa nämä oireet, mutta jatkavat edelleen tutkimista.. Huoh!
Nyt lääkäri olikin taas sitä mieltä, että otetaan käyttöön maidoton korvike, vaikka juuri siitä luovuttiin. Tällä kertaa vaihtui merkki ja Alekille laitettiin nenämahaletku, kun viimeksi poika ei kelpuuttanut uutta korviketta ollenkaan..
Saatiin myös lähete vatsan ultraan ja siellä sitten käytiin, mutta mitään poikkeavaa ei löydetty.
Ultran jälkeen Alekille laitettiin ensimmäinen satsi korviketta letkuun. 100ml 4h välein on annostus, mutta se määrä laitettiin aluksi vain pienempinä määrinä kerrallaan ja pidettiin taukoa, ennen seuraavan satsin antamista. Tällä systeemillä saatiin maito pysymään vatsassa. Sitten vaihtui hoitaja ja homma lähti ihan lapasesta.. Toinen hoitaja halusi, että kokeillaan syöttää poikaa pullosta ja näin tehtiin. Alek joi pullosta täysin samalla tavalla kuin alkuperäistäkin korviketta, mikä tietysti oli tosi hyvä! Tää toinen hoitaja tosin ei oikein ymmärtänyt tätä syöttövälin tärkeyttä, sillä loppupeleissä hän tuputti Alekille ihan liian tiheään tahtiin maitoa, jolloin kävi, kuten pelättiin. Kaikki maito lensi kaaressa lattialle.
Ärsytys, turhautuminen ja epätoivo iski sillä samalla hetkellä ja kovaa päälle.

Miksi pitää tuputtaa liikaa maitoa lapselle, joka ei ole moneen päivään syönyt juuri mitään, kun vatsa ei sitä kestä?

Miksi me suostuttiin antamaan sitä maitoa, vaikka tiedettiin että näin just tulee käymään?

Jos ei oltaisi suostuttu viimeiseen maito annokseen, olisikohan oksennus tullut?

Näitä kysymyksiä pyöriteltiin mielessä eilen useaan kertaan illan aikana..

Milloinkohan joku osaisi kertoa ja diagnosoida, mikä meidän pojalla on? :/
Milloin tää kaikki loppuu ja saadaan meidän iloinen poika takaisin?

-Annina

Pieni potilas

Tiistaina käytiin Alekin kanssa siellä refluksi- ja allergia lääkärillä. Meillä oli tarkoitus puhua Alekin refluksista, mutta nyt akuutimpi asia kuitenkin oli ripuli, mikä on poikaa vaivannut jo pari viikkoa. Aiemmin saatu lääke ei ole vaikuttanut ollenkaan, vaan ripuli on pahentunut entisestään. Lääkäri määräsi Alekille kokeiluun täysin viljattoman ruokavalion ja kirjoitti reseptille myös uuden ripulilääkkeen. Alek kävi verikokeissa, josta sitten selviää myös tiettyjen ruoka-aineiden allergiat, jos niitä on.. Tähän listaan kuului vissiin ainakin viljat, kananmuna ja olikohan pähkinäkin, muita en muista :D

Alettiin sitten heti noudattamaan Alekin uutta ruokavaliota ja vaan odoteltiin, miten se alkaa vaikuttamaan, vai vaikuttaako ollenkaan. Oikeastaan me jätettiin Alekilta viljat pois jo pari päivää ennen lääkärin aikaa, koska oltiin itsekin alettu epäilemään jonkunlaista vilja-allergiaa. 

Saatu uusi lääke ei vaikuttanut millään lailla ja ripuli vaan jatkui edelleen. 

Alekille ei enää maistunut edes ruoka kunnolla ja maitoakin suostui juomaan vaan ihan tosi vähän, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun soittaa uudestaan lääkärille. Saatiin ohjeeksi hakea apteekista juomajauhetta, mikä sekoitetaan veteen (Floridral baby). Tästä poika saisi edes vähän nestettä ja tarvittavia aineita, ettei ihan kuivuisi. Myöhemmin Alekin oma lääkäri soitti ja kertoi verikokeiden tulokset, jotka oli kaikki negatiivisia, eli ainakaan siis viljoista ei tää ripuli johdu. Hän ihmetteli, kun lääke ei ollutkaan auttanut ollenkaan ja kehotti käymään pojan kanssa labroissa tarkistamassa, ettei kuivumista ole tapahtunut. Niinpä Sini sitten lähti Alekin kanssa Jorviin lasten päivystykseen. 

3,5h sai Jorvissa odotella, ennen kuin lääkäri kutsui huoneeseen! Jotenkin uskomatonta, että näin pienen kanssa joutuu noin pitkään odotella.. Tämän jälkeen piti odotella vielä toista lastenlääkäriä. Siinä vaiheessa mä soitin äidille ja pyysin tulla hakemaan mut, että pääsen sairaalalle Sinin ja Alekin luokse. Pakkasin varalta kassiin tavaroita mukaan, jos Alekin pitäisi jäädä osastolle. Onneksi pakkasin, koska niinhän siinä loppujen lopuksi kävi, että torstai-perjantai välisenä yönä klo 1.30 aikoihin (vasta!) tuli hoitaja hakemaan Sinin ja Alekin osastolle nesteytykseen, jolloin itse lähdin hakemaan auton parkista ja ajelin kohti kotia. Mulla kun seuraavana päivänä oli töihin meno..

Perjantaina pääsin onneksi lähtemään töistä pari tuntia aikaisemmin, niin ehdin hyvissä ajoin sairaalalle mun rakkaiden luokse <3 Alek laitettiin varmuuden vuoksi infektio-osastolle, joten huone on vaan meidän käytössä. Kotoota otin Alekin herkkusosetta pari purkkia mukaan ja yritettiin saada poika vähän edes maistamaan sosetta. Se kannatti, sillä Alekhan söi sitä sosetta ihan tosi reippaasti! Oltiin niin iloisia tästä tapahtumasta, koska oli kulunut jo useampi päivä, kun ruoka ei ollut uponnut..  Meidän ilo kuitenkin loppui yhtä nopeasti, kuin alkoikin, sillä myöhemmin illalla soseet lensivät kaaressa lattialle. Ei ehkä ihan kaikki, mutta suurin osa kuitenkin. Hoitaja oli sitä mieltä, että oksennus todennäköisesti johtui siitä, että Alek olikin yhtäkkiä syönyt niin paljon kerralla.. Voi hyvin olla mahdollista, ainakin kuulostaa ihan järkevältä syyltä. 

Tähän mennessä on pojalta otettu useampi kakkanäyte ja verikokeita, joista toivon mukaan selviäisi jotakin. Eilen, kun lääkäri kävi, ehdotti hän maidotonta ruokavaliota kokeiluksi. Sanoi kyllä, että harvemmin vasta tässä vaiheessa ja tämän ikäisellä selviäisi maitoallergia, mutta piti sitä kuitenkin myös ihan mahdollisena. Eihän se mitään maksa kokeilla ja tottakai me kokeillaan mitä vaan, että poika tervehtyisi!

Maidotonta korviketta annettiin pojalle eilen ensimmäistä kertaa, mutta sepä ei kelvannutkaan. Kyllähän se aikaa vie, ennen kun uuteen makuun tottuu.. Alek kuitenkin on yhtä ja samaa korviketta saanut sen 8kk ja tottunut siihen. Onneksi vuoden ikäisenä korvikkeen voi periaatteessa jättää poiskin, jos näyttää että se ei maistu. 

Tänään ei Alek ole edelleenkään syönyt kunnolla. Soseet ei maistu juuri ollenkaan, eikä uusi korvike yksinkertaisesti ole kelvannut. Eipä tota lasta voi pakottaakaan syömään. Yöllä oli taas useampi ripulivaippa vaihdettu, eli sama meno jatkuu edelleen. Lääkäri oli sitten aamulla todennut, että tuskin se maito on nyt kuitenkaan syynä, joten saadaan taas antaa pojalle tuttua korviketta, jos hän sitä suostuu syömään. Parempi, että syö edes sitten sitä, kun ei mitään. Lääkäri oli myös sanonut, että yrittää vielä miettiä, mitä kokeita voisivat ottaa, koska nää oireet ei kuulemma sovi oikein mihinkään sairauteen tai tartuntaan..
Koko tänä päivänä ei Alek syönyt juuri mitään. Edes maito ei kelvannut. Viimeksi hän söi klo 16.35 10ml ja sen jälkeen myöhemmin yhden hirssinaksun, minkä oksensi saman tien ulos. Koko illan Alek oli ihan voimattoman ja kipeän oloinen ja näköinen. Kuumetta mitattiin, oli vain lämpöä ja sai sitten lääkettä ja vähän ajan päästä poika menikin yöunille. On niin kamalaa, kun meidän aina niin iloinen ja hyväntuulinen poika on yhtäkkiä niin huonona :'(

Saa nähdä, mitä alkuviikko tuo tullessaan, kun verikokeiden ja kakkanäytteiden tulokset tulevat. Palaan asiaan heti, kun vaan mahdollista :) 

Onneksi oon huomennakin vielä vapaalla, niin saan olla Sinin ja Alekin luona enemmän <3

- Annina

Voi kakka

Siis en voi käsittää, mikä Alekin vatsan laittaa niin löysälle, että kakka kun tulee, niin se on ihan sellasta sinappimaista vauvakakkaa ja sitä tulee useamman kerran päivässä. Ennen kuitenkin tuotos on ollut ihan kiinteää ja vaan pari kertaa päivässä.. Ollaan mietitty, mitä sellaista Alek on voinut syödä, mikä olisi voinut tän aiheuttaa, mutta kun ei oikeesti vaan keksitä. Mitään uutta poika ei nyt ole syönyt ja aiemmin ei tosiaan tälleen ole ollut tai ei ainakaan näin pitkään.
Ainoa asia, mikä uutena on tullut, on tavallinen viili, jota hän sai parina päivänä maistaa ihan sellaiset teelusikalliset. Sitäkään ei tosin ole nyt enää saanut enempää ja silloin, kun viiliä maistoi, oli kakka vielä ihan normaalia kumpanakin päivänä ja vielä muutaman päivän sen jälkeenkin. Ollaan mietitty, voiko toi viili sitten kuitenkin olla syynä löysään vatsaan, vaikka tää alkoikin vasta useampi päivä viilin maistamisen jälkeen. Kun kyllähän joku ruoka-aine allergiakin saattaa näkyä/oireilla vasta parin viikon jälkeen eikä heti. Ja jos viili on tässä nyt syyllinen, niin voiko vatsa olla näin pitkään löysällä? Siitä on nyt siis ehkä viikko tai vähän reilu, kun viiliä ensimmäisen kerran sai maistaa..
Muuten Alek on ihan täysin oma itsensä eikä mitenkään kipeän oloinen tai mitään.

Alekilla on 16.1. aika refluksilääkärille, niin samallahan tietty saa tästäkin kyseltyä..
Refluksi oireet on ollut nyt pidemmän aikaa jo tosi vähissä, mutta jatkuva nenän hierominen ja korvien repininen täytyy nyt selvittää. Ollaan myös huomattu, että possu aiheutta pahat refluksi oireet, ruoka nousee jatkuvasti ja hän huutaa kivusta aivan järjettömästi. Uskon siis, että noi kaks muutakin oiretta johtuu refluksista ja halutaan nyt saada "pahikset" jotka tota aiheuttaa, kiinni. Jospa siis siellä selviäisi jotain.

- Sini

Suuria suunnitelmia

Ollaan aloitettu puhumaan toisesta lapsesta. Milloin aloitettaisiin yrittäminen ja kumpi toisen lapsen tulisi tällä kerralla synnyttämään. Alkuperäinen ajatus oli, että mulle tehtäisiin hoidot ja mä synnyttäisin toisen lapsen, mutta nyt on tullut pieni ja vaikuttava mutta matkaan.. Mulla on kuulo ollut huonompaa jo pidemmän aikaa, joten tutkimuksissa olen ravannut syksystä alkaen ja edelleen odotan tuloksia verikokeista lääkäriltä. Mulla on siis tähän mennessä diagnosoitu sensorineuraalinen kuulonalenema kummassakin korvassa. Se on vika, joka on saattanut mulla olla koko ajan, mutta vasta nyt aikuisemmalla iällä on alkanut oireilemaan. Olen yrittänyt tässä selvitellä, voiko tämä vika olla periytyvä, koska siinä tapauksessa mä en halua enkä voi raskautua. En halua ottaa riskiä, että lapsellakin mahdollisesti olisi jonkunlainen kuulovika. Mulla oli tarkoitus myös lahjoittaa munasoluja, mutta en nyt varmaan siihenkään uskalla ryhtyä tän vian vuoksi. Kuulolääkäri ei täysin poissulkenut periytyvyys asiaa, sanoi sen voivan periytyä tai sitten ei. Kävin verikokeissa, josta suurin riski periytyvyydestä selviää, mutta sekään ei mun käsityksen mukaan ole täysin varmaa. Parasta siis vaan jättää haaveet munasolujen lahjoittamisesta tai raskautumisesta. 

Nyt siis päätettiin, että Sinille tehdään hoidot ja hän synnyttää meidän toisenkin lapsen Sini soitti tossa joulukuussa klinikalle ja kuulema tän kuun puolessa välissä meille tilataan olkia ja sitten niiden saavuttua suunnitellaan inseminaatio. Suositus kuulema on odottaa vuosi synnytyksestä, ennen uutta raskautta, mutta koska kierto osuu tän kuun loppupuolelle, niin sittenhän synnytyksestä tosiaan on kulunut lähes vuosi. Toivotaan kovasti, että saataisiin jo tästä seuraavasta kierrosta inseminaatio.

Nyt ollaankin tikuteltu oviksia ahkerasti :) Tilattiin myös uusia ovistestejä sekä raskaustestejä odottelemaan uutta kiertoa. 

Myös tarvittavat vitamiinit sekä Gelee Royal on otettu uudelleen käyttöön. On niin hullua, että taas alkaa alusta kaikki, mitä pari vuotta sitten käytiin läpi. Odotetaan kyllä innolla tulevaa ja toivotaan todella, että kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan. 

- Annina

Uusi vuosi

Kuten ei edellisinä vuosinakaan, niin ei myös nytkään juhlistettu vuoden vaihtumista mitenkään suureellisesti juhlien. Aatto päivänä käytiin mun vanhempien luona syömässä ja nähtiin siellä myös mun isovanhempiakin. Touhuiltiin Alekin kanssa, syötiin hyvin ja oltiin vaan. Hyvissä ajoin iltapäivällä lähdettiin kuitenkin kotiin, koska koirat piti saada ulkoilutettua ennen ensimmäisten ilotulitteiden paukkumista. Meillä koirat ei onneksi vielä ainakaan ole olleet moksiskaan raketeista, mitä nyt yksi niille vähän haukahtelee, mutta ei muuta. Ei tietenkään toivota koirien alkavan pelkäämäänkään, joten mieluummin käytetään ne ajoissa ulkona ja seuraavaksi vasta myöhään illalla/yöllä, kun pahimmat pamaukset on menneet.. 

Kuuden aikoihin lähdettiin Alekin kanssa lähistölle katselemaan ensimmäisiä ilotulitteita. Kovin paljoa ei vielä silloin mitään taivaalla näkynyt, mutta muutamia kuitenkin. Alek istui vaunuissa kuulosuojaimet korvilla ja osoitteli taivaalle :D Puolisen tuntia ulkona käveltiin, kunnes sitten tultiin takaisin sisälle. Alek ei välittänyt yhtään, vaikka välillä pamahtelikin ulkona. Meidän uuden vuoden ilta sujui hyvin Alekin leikkejä ja touhuja seuraillessa ja välillä käytiin ikkunasta katsomassa taivaalla näkyviä raketteja. Laitettiin Alek hyvissä ajoin nukkumaan ja loppu ilta sitten katsottiin leffaa ja herkuteltiin.  Siinähän se uusivuosi sitten meni ja tää on meille oikein hyvä tapa viettää sitä, ei kaivata mitään suuria juhlia! :) 

-Annina

Vuosi 2017

Kulunut vuosi on ollut ehdottomasti ihanin ja ikimuistoisin. 

Vuosi toi mukanaan paljon jännitystä, odotusta, pelkoa, uuden oppimista ja suuren määrän rakkautta. 

Tammikuussa jännitettiin ja odotettiin uuden tulokkaan syntymistä. Odotus palkittiin helmikuussa, kun meille syntyi täydellinen pieni poika. Syntymästä seuraava viikko oltiin sairaalassa, kun Alekin suolisto ei lähtenyt kunnolla toimimaan. Sen viikon aikana huoli pienestä oli suuri ja pelko oli myös läsnä usein. 

Maaliskuussa vietettiin ristiäisiä ja poika sai täydellisen nimen! 

Toukokuussa vietettiin meidän ensimmäistä äitienpäivää <3

Kesä-heinäkuun vaihteessa saatiin kotiin päätös adoptiosta ja niin vaan mustakin tuli Alekin vanhempi ihan mustaa valkoisella <3

Kesäkuussa sain myös uuden työpaikan ja me muutettiin uuteen asuntoon.

Marraskuussa Alek nousi seisomaan ensimmäisen kerran tukea vasten ja nyt joulukuussa hän oppi vihdoin ja viimein konttaamaan sekä istumaan! 

Tänä vuonna vietettiin meidän ensimmäistä joulua lapsiperheenä! :)

- Annina