tiistai 23. tammikuuta 2018

Kuka tietää, kun kukaan ei tiedä?

Eilen oli vähän huono päivä. Alek oli herännyt, kun saavuin osastolle aamulla ja silloin oli pieni todella itkuinen ja huonovointinen. Tottakai, kun mitään ei ollut syönyt.
Kutsuttiin hoitajaa mittaamaan kuumetta ja verensokereita. Hoitaja saapui, mutta sanoi kutsuvansa Alekin oman hoitajan paikalle. Me odotettiin ja Alek itkien vaihtoi asennosta toiseen sylissä ollessaan, vatsa oli varmasti niin kipeä, että paikallaan oli vaikea olla. Hän oli väsyneen oloinen, vaikka oli just herännyt. Vieläkään ei ketään kuulunut. Meinasin jo kutsua hoitajaa uudestaan, mutta luotin ja uskoin siihen, että kyllä hän tulee kun on kutsuttu jo kerran. No ei tullut, vaan jouduttiin 1,5h odotella itkuisen ja kivuista kärsivän lapsen kanssa, kunnes kutsuttiin uudestaan hoitajaa. Sitten tuli taas joku toinen hoitaja, joka lähti hakemaan särkylääkettä. No tää hoitaja ei koskaan tullut sitä särkylääkettä tuomaan. Odotettiin n. vartti, kunnes vihdoin se oma hoitaja saapui. Tuli tunne, että meidät on täysin unohdettu. Ihan kun Alek ei olisi muka tarpeeksi kipeä saadakseen hoitoa! Lääkäriäkin saatiin odottaa hyvä tovi ja oikeesti ihan turhaan. Hän tuli huoneeseen, katsoi poikaa ja totesi, että niin, kyllähän hän on nyt aivan eri poika, kun silloin päivystyksessä. Siis voinniltaan. Ai että ihanko totta! Tätähän me ei olla huomattu, että poika on kipeä. Lääkäri myös totesi, ettei vieläkään oikein tiedä, mikä aiheuttaa nämä oireet, mutta jatkavat edelleen tutkimista.. Huoh!
Nyt lääkäri olikin taas sitä mieltä, että otetaan käyttöön maidoton korvike, vaikka juuri siitä luovuttiin. Tällä kertaa vaihtui merkki ja Alekille laitettiin nenämahaletku, kun viimeksi poika ei kelpuuttanut uutta korviketta ollenkaan..
Saatiin myös lähete vatsan ultraan ja siellä sitten käytiin, mutta mitään poikkeavaa ei löydetty.
Ultran jälkeen Alekille laitettiin ensimmäinen satsi korviketta letkuun. 100ml 4h välein on annostus, mutta se määrä laitettiin aluksi vain pienempinä määrinä kerrallaan ja pidettiin taukoa, ennen seuraavan satsin antamista. Tällä systeemillä saatiin maito pysymään vatsassa. Sitten vaihtui hoitaja ja homma lähti ihan lapasesta.. Toinen hoitaja halusi, että kokeillaan syöttää poikaa pullosta ja näin tehtiin. Alek joi pullosta täysin samalla tavalla kuin alkuperäistäkin korviketta, mikä tietysti oli tosi hyvä! Tää toinen hoitaja tosin ei oikein ymmärtänyt tätä syöttövälin tärkeyttä, sillä loppupeleissä hän tuputti Alekille ihan liian tiheään tahtiin maitoa, jolloin kävi, kuten pelättiin. Kaikki maito lensi kaaressa lattialle.
Ärsytys, turhautuminen ja epätoivo iski sillä samalla hetkellä ja kovaa päälle.

Miksi pitää tuputtaa liikaa maitoa lapselle, joka ei ole moneen päivään syönyt juuri mitään, kun vatsa ei sitä kestä?

Miksi me suostuttiin antamaan sitä maitoa, vaikka tiedettiin että näin just tulee käymään?

Jos ei oltaisi suostuttu viimeiseen maito annokseen, olisikohan oksennus tullut?

Näitä kysymyksiä pyöriteltiin mielessä eilen useaan kertaan illan aikana..

Milloinkohan joku osaisi kertoa ja diagnosoida, mikä meidän pojalla on? :/
Milloin tää kaikki loppuu ja saadaan meidän iloinen poika takaisin?

-Annina

11 kommenttia:

  1. Ai kamala mikä odottaminen! Mä varmaan olisin raivostunut! :(
    Niin inhottavaa, kun ei tiedä mistä sairastelu johtuu :(
    Toivottavasti Alek paranee pian! Voimia äideillekkin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaa kyllä mitta täyttyä tästä odottelusta tosiaan.. Jokainen osastolla näkee, miten huonosti Alek voi, mutta silti vaan aina odotetaan ja katotaan huomiseen.. Toivottavasti joku huominen olisi se odotettu huominen ja lääkäri tulisi kertomaan, mikä tän on pojalle aiheuttanut!

      Poista
  2. On teillä ollut ihan ihme meininki... me ollaan Lastenklinikan potilaita (te ilmeisesti Jorvissa?) ja ollaan aina saatu siellä erinomaista hoitoa. Osastolla hoitajat (ei edes omat) kävivät ohikulkiessa kysymässä miten menee, itkevään vauvaan reagoitiin heti eli joku saapui paikalle kutsumatta (tosin me oltiin kirurgian osastolla ja potilashuoneiden ovet oli auki, joten itkut kuului käytäville) ja mitä tulee hoitoon ylipäätänsä, sain kyllä itse vaikuttaa siihen... syöttöväleihin, särkylääkkeisiin jne. Toivottavasti teillä pian alkaa kuviot selviämään ja poika paranemaan... meillä maidoton korvike vei vatsakivut mennessään (tosin vauva alkoi oireilemaan maitopohjaista korviketta jo kahden viikon iässä)... joten toivotaan, että se olisi teilläkin ihmelääke! Ja samalla toivotaan, että saisitte osastolla vähintään yhtä hyvää hoitoa kun me.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jorvissa joo.. Te olette saaneet kyllä todella hyvää hoitoa! Saa nähdä nyt, miten kaikki tulee menemään ja mitä lopuistakin kokeista selviää. Toivotaan parasta!

      Poista
  3. Voi ei! Kuulostaa aivan kamalalta! Toivottavasti hoito vähän paranisi ja pikkuinen alkaisi toipua. Mikään ei ole varmasti kamalampaa kuin se, ettei tiedä, mikä pientä vaivaa ja toisen olo on huono. Tsemppiä teille kovasti! Toivottavasti jaksatte välillä käydä kertomassa täällä, mitä kuuluu.

    VastaaPoista
  4. Voi pikkuista <3 Harvinaisen huonoa palvelua ootte saanut sairaalalla :( Kannattaa vaan heti uudestaan rimputella sitä hoitajakelloa, jos ei vartissa tapahdu mitään mitä on luvattu. Löytyikö niistä tehdyistä veri- ja kakkakokeista mitään poikkeavaa? Toivottavasti pojalle löytyy parannuskeino ja hänet saadaan taas kuntoon :) Tsemppiä paljon teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä.. Onneksi nyt saatiin siirto Lastenklinikalle! Kaikkia vastauksia ei vielä olla saatu, mutta vissiin noi perustestit oli negatiivisia kuitenkin..

      Poista
    2. Jes, hyvä että saitte siirron lastenklinikalle :) Kyllä asiat vielä järjestyy!

      Poista
  5. Mitä teille oikein kuuluu? Mikä Alekin vointi on? Toivottavasti olisi jo paranemaan päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alek on nyt saanut kolmatta päivää semmosta ravinneliuosta suoraan suoneen ja nesteytyksessä ollut koko sairaalassa olon ajan. Ravinteiden ansiosta on vähän virkeämpi, mutta melko heikko kuitenkin vielä.. Tänään siirrettiin Lastenklinikalle hoitoon, kun Jorvissa eivät enää pystyneet mitään tekemään. Edelleenkään ei olla diagnoosia saatu.. Jospa ensi viikolla sitten. Yritän kirjoitella paremmin tässä nyt ihan näinä päivinä, kunhan saan aikaiseksi :)

      Poista