keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Perhejoulu

Meidän ensimmäinen joulu lapsiperheenä on nyt vietetty. Yhteinen aika sukulaisten ja oman perheen kesken on vaan ihan ehdottomasti parasta koko joulussa. Toki hyvä ruoka ja yleensäkin se tietynlainen joulutunnelma on myös joulussa ihanaa :)
Tänä vuonna jouluaatto vietettiin Sinin siskon luona, jonne tuli myös Sinin äiti. 
Mulla oli aattona vielä töitä kahteen asti, joten joulupuurot jäi tänäkin vuonna keittämättä (viime jouluna siitä jo haaveilin, mutta en saanut toteutettua :D). Työpäivä meni onneksi suhteellisen nopeesti, kun asiakkaita riitti jonoksi asti ja töitä ei sinä päivänä ollut, kun sen 5h. Iltapäivällä neljän aikaan piti olla Sinin siskolla, mutta eihän me koskaan päästä ajoissa liikkeelle, joten vähän myöhästyttiin :D Tällä kertaa mun takia, kun mun piti saada töistä ottamani kukat sidottua niin, että ne on kiva antaa lahjaksi.


Hetki istuttiin ja katsottiin Alekin touhuiluja, ennen kun sitten aloitettiin syömään. Alekille oli tehty ihan oma joulumenu, johon kuului höyrytettyjä kasviksia (parsakaali, kukkakaali ja porkkana), suolatonta karjalanpaistia ja perunaa. Ensimmäistä kertaa Alek sai ruokaa menemään suuhunkin asti ja sai syödä ihan itse ja omaan tahtiin! Näin ollen, myös me saatiin syödä ruokamme rauhassa loppuun asti. Voi että sitä oli taas täynnä ja ähkynä, vaikkei edes lisää ruokaa jaksettu ottaa. Vaan oli hyvää ruokaa, voi että! Ruokailun jälkeen touhuttiin Altsun kanssa hetki, kunnes oli aika avata lahjat. Yllättäen Alekille oli lahjoja ilmestynyt eniten, mutta eipä aikuiset oikeesti lahjoja tarvitsekaan edes. Alek ei oikein hoksannut lahjojen avaamista, joten äidit sai vähän avustaa siinä :)



Alek sai kyllä tosi kivoja lahjoja! Alek sai: Taaperokärryn, Brion puisen perässä vedettävän junalelun, Me&I:n bodyn ja sukat, Brion puisen palikkalaatikon, muutaman laulavan/puhuvan auton ja äänisatukirjan. Toisessa kuvassa joulupäivänä saadut lahjat. :)
Myös me saatiin pienet joululahjat: suklaata ja osoitekirja(t) (mitä meillä ei olekaan koskaan ollut ja aina on saanut kysellä sukulaisten osoitteita tarvittaessa :D). Lisäksi saatiin seinäkalenteri. Tosin seinäkalenteri meiltä jo ensi vuodelle löytyykin, kun teetettiin meille sekä vanhemmille Alekin kuvista kalenterit. No onpahan ainakin toinen, jos vaikka tila loppuu toisesta kesken :D
Lahjoja ihmeteltiin siinä jonkun aikaa, kun sitten mentiinkin kahvipöytään. Meille muille oli joulutorttuja, juustokakkua, konvehteja, pipareita ja glögiä. Alekille oli edellisiltana leivottuja puurolättyjä ja apinanevästä.
Syötiin jälkkärit ja istuttiin vielä jonkunaikaa, kunnes sitten olikin aika lähteä kotia kohti käyttämään koiria ulkona ja pikkuhiljaa valmistelemaan pikkujäbää untenmaille :)
Myöhemmin illalla, kun Alek oli saatu nukkumaan, katsottiin Sinin kanssa vielä aina yhtä ihana Joulutarina <3


Joulupäivänä mentiinkin mun vanhempien luokse. Melko samalla kaavalla mentiin, eli touhuttiin ja leikittiin, avattiin vähän ennakkoon jo yksi paketti ja sitten syötiin taas joululounas. Lounaan jälkeen avattiin loputkin paketit, joista tällä kertaa tuli: Parkkitorni (samaa sarjaa saatujen autojen kanssa), palapeli, kuvakirja, auto+kirahvi -lelu, pitkähihainen paita, body ja housut, pari yökkäriä, huppari ja villasukat. Me saatiin pari lahjakorttia, uusi paistinpannu, puukauha ja suklaata+kahvia. Ollaan siis mekin aika kittejä nähtävästi oltu :D
Kahvittelu jäi Alekilta välistä, kun poika oli niin väsy, että hän otti siinä pienet päikkärit, kun me kahviteltiin. 
Alek nukkui reilun tunnin unet, jonka jälkeen lähdettiinkin taas ajelemaan kohti kotia.
Kotona vielä leikittiin uusilla leluilla, sen verran mitä poika niihin jaksoi keskittyä :D

Meillä oli kaikinpuolin ihana joulu! <3


- Annina

perjantai 22. joulukuuta 2017

Alek 10,5kk


Joulu on taas, ainakin melkein! Voi jestas, miten tää vuosi onkaan mennyt niin nopeesti. Meidän pikkujäbä täyttää kohta vuoden!! Vauvavuosi on lopuillaan ja helmikuussa meidän vauvasta tulee taapero <3 Hullua! 

Tällä hetkellä Alek on siis 10,5kk vanha, 72,8cm pitkä ja painoa löytyy 7,6kg. 

Alek on vihdoin ja viimein oppinut konttaamaan ja istumaan! 
Konttaamista onkin jo pitkään harjoiteltu, mutta vasta nyt parin viikon ajan se on sujunut oikeaoppisesti ja toistuvasti. Hän mennä viipottaa kontaten pitkin asuntoa, eikä hänen menemisiä pahemmin estellä :D 
Alekista on ihan yhtäkkiä kasvanut niin iso poika! <3 
Fyssarillekaan ei enää tarvitse mennä :) 
Hammastilanne on tällä hetkellä 2 ja 2, alhaalla on kaksi hammasta ja ylhäälle on myös kaksi tulossa. 
Yöt nukutaan edelleen meillä hyvin, mutta nyt muutamana yönä nukkuminen on ollut melko levotonta.. Hän on herännyt useamman kerran illan aikana itkemään ja nyt monena kertana on myös haronut korviaan.. 
Korvatulehdusta ei ole, se varmistui  maanantaina, kun käytiin lääkärissä ihan vaan varmuuden vuoksi. Varmaan siis hampaista johtuu pääosin noi levottomat illat ja yöt.. 

Tässäpä taisi ne tän hetken kuulumiset olla, tai ainakaan mieleen ei muuta tällä hetkellä muistu, mistä oli tarkoitus kirjoitella..
Yksi asia on, mutta siitä lisää myöhemmin ;)

Loppuun laitan pari kuvaa, jotka valokuvaaja otti yhdissä pikkujouluissa marraskuussa :)





- Annina

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Fyssarilla


Ollaan oltu hieman huolissaan tosta Alekin istumattomuudesta tai syöttötuolissahan hän on istunut nyt muutaman kuukauden, mutta lattialla pyöriessä ei mene istumaan tai edes pysy istumassa, jos sen siihen laittaa. Soittelin vajaa kuukausi sitten perjantaina neuvolaan ja saatiinkin samantien lähete fyssarille, eka aika olikin heti seuraavan viikon tiistaina! Ekalla kerralla käytiin alussa läpi mitä Alek osaa ja sitten päästettiin Alek lattialle touhuamaan, samalla fyssari näytti miten voidaan edistää istumista sekä konttaamaan lähtöä. Olisi kuulema kovin tärkeetä istumisenkin kannalta, että konttaaminen lähtisi sieltä tulemaan. Ekan käynnin jälkeen kuitenkin konttauksen harjoittelu jäi vähemmälle ja Alek opetteli seisomaan tukea vasten, alastulo ei kuitenkaan oo turvallisimmasta päästä.. Eilen sitten meillä oli toinen käynti ja siellä istumaharjoituisten lisäksi aloitettiin harjoittelemaan turvallista alastuloa,  kun ei tota nousemista voi kieltääkään. Nyt on siis kovat harjoitukset käynnissä ja katsotaan mitä seuraavassa kahdessa viikossa opitaan, kun saatiin seuraava käynti taas kahden viikon päähän. Mun mielestä on tosi kiva, että meidän huoli otettiin tosissaan ja päästiin heti ammattilaiselle saamaan neuvoja!
Vaikka tietysti jokainen kehittyy omaa tahtia, eikä voi vertailla muiden kanssa, mutta kyllähän se hieman ihmetyttää, että pian 10kk ikäinen ei istu. Konttaaminen melkein onnistuu, jos ei oo paitaa päällä (hän ei selvästi arvosta, jos maha osuu maahan), mutta Alek ei meinaa jaksaa käsillään kannatella painoaan, nojaa enemmänkin käsivarsiin ja se "konttaus" on pelkkää kitisemistä, hän ei siis siitä tykkää ollenkaan. Eikä siihen tietenkään voida pakottaa.

Nyt muutaman pahan kaatumisen jälkeen Alek sai päähänsä semmoisen konttauspäähineen, jolle ollaan aina naureskeltu ja ajateltu, ettei tollasta IKINÄ meidän lapsen päähän laiteta :D No turvallisuus ennen kaikkea, jospa tota ei kauaa tarvitsis pitää..

- Sini

perjantai 17. marraskuuta 2017

Alek 9,5kk


Voi jestas sitä on ollut aikaansaamaton, kun blogia ei ole saanut päiviteltyä! Useana päivänä se on ollut mielessä, mutta niin vaan on kaikki muut asiat menneet edelle ja kirjoittelu on jäänyt.


Alek on oppinut hurjasti uusia juttuja, sitten viimeisimmän postauksen. Uusimpana juttuna on meillä opittu tukea vasten nouseminen! Ensin poika nousi oman lelulaatikon reunaa vasten ja meno oli aika hataraa, mutta nykyään se on jo ihan lastenleikkiä koko juttu ja toi jäbä nousee pystyyn, jos siihen on vähänkaään mahdollisuus :D Liikkuminen tapahtuu edelleenkin vain ja ainoastaan ryömimällä. Alek kyllä saattaa nousta konttausasentoon, hytkyy siinä ehkä hetken aikaa ja sitten lysähtää maahan. Nyt kun poika on alkanut enemmän seisomaan, ei hän pahemmin ole edes konttaamista harjoitellut. Tai siltä meistä on nyt vähän näyttänyt. Istuminen ei vieläkään suju ilman tukea eikä sivuheijasteita ole, ei sitten ollenkaan. Nyt jos poika kaatuu, niin hän ihan totaalisesti kaatuu ja sitten sattuu ja tulee harmitus. Toki onhan se helppoa, kun voi vaan horjahtaa ja luottaa siihen, että aina jompi kumpi äideistä on ottamassa kiinni.

Onneksi Alekilla on vielä 10kk neuvola ja fyssarikäynti, ennen sitä yksivuotis neuvolaa, niin voi sieltä vielä kysellä näistä asioista :)

Nyt kun Alek on jo isompi, alkaa luonteenpiirteitä tulemaan entistä enemmän esille. Alek on alusta alkaen ollut tosi tyytyväinen ja iloinen vauva, eikä turhia ole itkeskellyt. Näin on edelleen. Lisäksi nyt on jo hyvän aikaa huomattu toinen piirre, temperamenttisuus. Hän hermostuu heti, jos ei saa haluamaansa. Hyvä esimerkki on kauppareissu, jossa Alek sai hypistellä kauppalistaa ja näin ollen viihtyi hyvin kauppakärryissä. Kun hän itse vahingossa tiputti sen kauppalistan käsistään, alkoi semmonen huuto ja kiukku, että ei oo tosikaan :D Kun hän sai lappunsa taas takaisin, itku loppui samantien ja näin saatiin kauppareissu hoidettua. Näin tapahtuu myös, jos pojalle antaa ruokapöydässä ruoan päätteeksi vähän vettä.. Vettä on niin kivaa juoda mielinmäärin, kun sen saa juoda ihkaomasta pillimukista, eikä pelkästään tuttipullosta. Sitten kun meidän mielestä tarpeeksi vettä on juotu, joutuu veden ottamaan pois ja kas vain, itkuhan siitäkin meinaa aina tulla.
Mä oon jotenkin alusta asti osannut aavistaa, että temperamenttia tulee meidän pojalta kyllä löytymään ja nänhän se nyt näyttäisi olevankin :D
Alek on myös erittäin päättäväinen ja määrätietoinen, jo nyt! Eilen kun hän sitteriä vasten seisoskeli, hän näki sohvan käsinojalla olevan kosteuspyyhepakkauksen ja selvästi alkoi sitä kohti kurkottelemaan. Hän kurotteli käsillään ja yritti kiivetä sitterin päälle, jotta saisi haluamansa. Tässä hän ei tosin ihan onnistunut :D

Alekin ollessa 9,5kk:n ikäinen, on meillä:

- siirrytty pikkuhiljaa käyttämään vaatekokoa 74 (muutamia 80cm löytyy myös)
- vaihdettu osittain teippivaipat housuvaippoihin (yöllä ja reissuissa on teippivaippa)
- opittu seisomaan tukea vasten
- opittu kiljumaan todella kovalla ja kimeällä äänellä
- hampaita suussa jo kolme, kaksi alhaalla ja yksi ylhäällä


Loppuun pari kuvaa viime viikonlopun Elma-messuilta! :)


- Annina

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Voihan vaunut!


Niinhän sitä luuli silloin ennen Alekin syntymää, että löysi täydelliset vaunut. Ei se ihan niin mennytkään :D Meillä on nyt menossa kuudennet vaunut/rattaat ja seittemännet on tulossa postissa. Ei vaan löydy meille täydellisiä rattaita, tosin niitä ei taida olla edes olemssa, mutta vielä muutamat kokeillaan jospa kuitenki löytyis edes lähes täydelliset. Voisin tähän alas laittaa vähän omia mielipitetiä näistä meillä käyneistä vaunuista ja syyt miks lähti eteenpäin.

Emmaljunga Super Viking ja Viking


Tykkäsin super vikingeistä kopan kanssa todella paljon, olivat oikein hyvät ja kevyet työntää, hyvännäköiset ja tavarakori suht tilava.

Viikkarit on käynyt meillä kahdesti. Ekalla kerralla ne oli kopalla sekä istuimella. tykättiin niistä paljon! Niin ihanan sirot ja kevyet. Toisella kerralla ne tuli sillon, kun meillä oli noi premierit ja olivat kyllä liian kiikkerät meidän makuun. Johtu varmasti siitä, että oltiin totuttu premierien vakauteen.

Miinukset mitä keksin (koskee seko sv että viking) on iso kasauskoko, toki viikkarit menee vähän pienempään kasaan, mutta sen kokoisiksi rattaiksi kuitenkin jäävät isoksi. Ratasosan kuomu (silmiin sattuu, kun se lörpöttää ja on ihan "ruttunen") jolloin myös rattaiden ulkonäkö kärsii. Ratasosassa huomasin myös, että pienenlapsen pää painuu asentoon, jossa leuka menee rintaa vasten.

Super vikingit lähti meiltä eteenpäin oikeestaan ihan vaan siksi, kun en jaksanut raahata näitä portaissa edestakasin, meillä kun ei hissiä ollut vielä silloin.

Ekalla kerralla vikingit lähti muuton myötä uuteen kotiin, kun ei enää mahtunut takakonttiin, koska jouduttiin laittaa koirien häkki sinne takaisin. Tokalla kerralla ajateltiin, et jotenkin saadaan ne ängettyä autoon, mutta kiikkeryyden takia saivat sit viikossa lähteä uuteen kotiin.


Quinny zapp extra

Nää oli meillä vaan kaukalon kanssa käytössä, joten sen enempää ei oo mitään käyttö kokemusta. Ei mun mielestä sovi minkään täryyttävälle alustalle, on meinaa aika tärisevää menoa, mutta kauppa käyttöön hyvät.

Baby jogger city premier

Nää oli lähes täydelliset! Vakaus on suuri plussa, ei tosiaan heilahtanut mihinkään suuntaan vaikka koirat vetäsis. Suuri tavarakori oli kans semmonen mistä tykkäsin niiin paljon! Sinne meni useampi kauppakassi ja vaikka mitä. Tykkäsin myös istuimesta, menee parempaan nukkumis asentoon mitä sv tai viking ja istuessakin on hyvännäkönen asento. Pieni kasauskoko on myös näiden todella hyvä ominaisuus.

Miinusta raskaasta työntötuntumasta, näitä on todella vaikea ohjata yhdellä kädellä. Pienesti miinusta myös leveydestä, mut se on mun mielestä kuitenkin pieni paha. Pieni miinus myös tosta kurkistusluukusta, siinä on magneetit sen verran heikot, että tuuli heittää sen usein auki. Työntöaisa vois mun mielestä olla ennemmin pyöreä, kun tommonen soikea. Keuliminen oli myös hieman haastavaa aluksi, kun aisa on aika korkealla alimmillaankin (mulla pituutta 163cm).

Nää olis ollut ne rattaat jotka ois saanut jäädä, jos työntötuntuma ois ollut vähän kevyempi.

Emmaljunga NXT90F

Nyt meiltä löytyy nämä, on olleet nyt viikon ja näillä näkymin viikonloppuna nää lähtee uuteen kotiin. Nää lähtee eteenpäin, kun Alek ei istu tossa istuimessa kunnolla, koska ei osaa vielä istua tukevasti itekseen, eikä viihdy makuullaan pitkää aikaa.

Näitä on todella hyvä työntää! Niin kevyet, mutta kuitenkin vakaat. Istuin on selkänoja ylhäällä hyvän kokoinen, mutta kun selkänojan laskee (edes siihen keskimmäiseen asentoon) ni istuin lyhenee ainakin 10cm, kun sieltä päädystä nousee pystyyn safe frame. Alekilla ei ainakaan oo paljoo siinä pään yläpuolella tilaa, kun se safe frame on pystyssä ja Alek on kuitenkin vasta 70cm pitkä.
Tavarakori vois olla näissä vähän isompi. Kasauskoko taas on aika iso, kun arvelin että nää menis suht saman kokoiseen kasaan, kun noi premierit, muttaa nää jää todella paljon pidemmiksi. Se myös on miinus, kun ei toi istuin mee rungon kanssa kasaan.

Että semmosta.. Nyt tosiaan on tulossa postissa vaunut, joiden toivotaan täyttävän meidän toiveet, mutta saa nähdä. Pelottaa ettei nekään oo hyvät ja sit saa alkaa kauheeseen palautus rumbaan ja taas metsästää vaunuja. Miten tää voi olla näin vaikeeta.

- Sini

maanantai 9. lokakuuta 2017

Lääkärineuvola


Torstaina Sini kävi Alekin kanssa neuvolalääkärillä. Silmät oli ok, ei ollut karsastusta. Kuulo oli hyvä, poika reagoi kilinään/tiukuun normaalisti. Korvat oli puhtaat. Korvia Alek on nyt viime aikoina räplännyt jonkun verran ja parina päivänä niistä tuli ihan sellaiset pienet kököt jotakin vaikkua ulos.. Sini tästä mainitsi lääkärille, mutta kuulema räpläily voi johtua ihan siitäkin, että poika on nyt ne omat korvansa löytänyt.
Edellisessä postauksessa mainitsin meidän huolesta, kun Alekin päässä oleva aukile on alkanut pienenemään.. Lääkärin mukaan aukile oli aivan normaali eikä syytä huoleen ole. Kuulema jo 4kk:n ikäisenä saattaa aukile alkaa pienenemään. Hassua vaan, miten Tuusulan neuvolassa tästä asiasta oltiin ihan eri mieltä ja ymmärrettiin, että sen ei vielä tässä vaiheessa pitäisi paljoa pienentyä.
Pääasia tietenkin on, että kaikki on niin kuin pitääkin :)

Lääkäriltä tuli vähän sanomista, kun Alek edelleen syö tuttia ja kehottikin meitä alkaa vähentämään sen käyttöä päivisin. Nukkumaan mennessä ja tarvittaessa rauhoittamiseen sen voisi lapselle antaa, muuten ei. Tämähän perustuu siis juurikin siihen faktaan, että mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä vaikeampaa on tutista luopua. 
Näinhän se on, mutta meidän mielestä ei vielä ole tarvetta tutista luopua. Sen kyllä ehtii myöhemmässäkin vaiheessa ja se, miten helposti se tulee tapahtumaan, on vasta sen ajan murhe :) Alek on kuitenkin vasta 8kk, joten jos hän tutin haluaa, niin hän saa tuttia syödä.

Alek sai vielä yhden ylimääräisen neuvola-ajan, mikä olisi sitten 10kk:n ikäisenä. Tämä siksi, kun Alek on niin pienikokoinen ja poika ei edelleenkään istu ilman tukea ja sivuheijasteet puuttuvat (ei ota käsillä vastaan, jos istuessaan horjahtaa)
Onhan se ihan totta, että Alek on pieni, mutta kasvua on kuitenkin tapahtunut ihan normaalisti omalla käyrällään, joten mitenkään huolissaan ei olla. Onhan se tietysti hyvä, että seurataan kunnolla! Muutenkin on ehkä ihan kiva, ettei niin kovin pitkä väli ehdi tulla ennen sitä vuotisneuvolaa :)


- Annina

perjantai 29. syyskuuta 2017

Uusia ulottuvuuksia

Paljon uusia asioita on meillä opittu, sitten viimeisimmän postauksen. Viimeksi jo mainitsin, kuinka Alek on pikkuhiljaa alkanut ryömimään.. No nyt meillä ryömitään ihan todenteolla ja ihan koko ajan ollaan liikkeessä :D Erityisesti koirien ruokakupit ja vesikuppi kiinnostaa, minkä vuoksi vesikuppi jouduttiinkin siirtämään kokonaan keittiöstä pois. Myös kengät, laukut ja pyykkiteline on tosi mielenkiintoisia! Nykyään meillä treenataan päivittäin myös konttausasentoa, muttei kuitenkaan vielä kontata. Edelleenkään istuminen ei tapahdu oma-aloitteisesti tai ilman tukea, mutta kyllä senkin vielä ehtii!
Hampaita on jo näkyvillä kaksin kappalein alhaalla! Hampaiden tulo on selvästi vaivannut, kun känkkäränkkä on kyläillyt meillä normaalia useammin ja nukkuessakin Alek usein itkeskelee, joko unissaan tai sitten herää itkemään. Yöt kyllä siis edelleen nukkuu muuten tosi hyvin ja syömään herää maksimissaan kerran, jos sitäkään. Parina iltana annettu Alekille nukkumaan messessä Panadolia helpottamaan oloa.

Viime viikolla meillä oli 8kk ryhmäneuvola. Meitä piti siellä olla useampia, mutta moni olikin perunut tulonsa, joten meidän lisäksi siellä oli yksi äiti lapsensa kanssa. Keskusteltiin alkuun vauva-arjen sujumisesta ja jaettiin omia kokemuksia. Puhuttiin myös yleisesti ottaen vauvojen kehityksestä 8 kuukauden iässä ja myös ruokailujutuista. Sitten käytiin omalla terveydenhoitajalla vielä eikseen mitattavana. Alek on jo 70,5cm pitkä ja painoa on kertynyt 7380g! Kasvu menee tasaisesti omalla käyrällään, eikä syytä huoleen ole, vaikkei painoa ollutkaan tullut, kun vaan 380g (6kk neuvolasta).

Ollaan vähän oltu huolissaan, kun Alekin päässä oleva aukile on alkanut pienenemään, eikä ole enää ollenkaan mitenkään kunnolla tunnettavissa. Sini tän asian ottikin jo edellisessä neuvolassa puheeksi, muttei terveydenhoitaja osannut asiasta sanoa juuri mitään. Totesi sen vain tosiaan olevan aika pieni.. Alekilla on onneksi ens viikolla neuvolalääkäri, joten siellä meinataan ottaa asia taas esille!
Toivottavasti saataisiin jotain vastauksia, eikä syytä huoleen edes olisi!

Meidän rakas hymypoika, melkein 8kk <3

- Annina



sunnuntai 10. syyskuuta 2017

7kk

Kokeiltiin keinumistakin :)
Alek täytti tässä kuussa jo 7kk! Tällä hetkellä meillä höpistään, kiljutaan, päristellään ja pikkuhiljaa myös jo ryömitään. Ryömimisen taito löytyi tän viikon maanantaina, kun Sini oli Alekin kanssa ensivauvakerhossa ja yhdellä äidillä oli siellä Alekin mielestä todella kiinnostava hoitolaukku, jota piti kovasti päästä syömään! :D Istuminen ei edelleenkään onnistu ilman tukemista, mutta pikkuhiljaa sekin taito vahvistuu :) Sylissä poika istuu jo ihan mallikkaasti ja syöttötuolissakin jotenkuten, muttei olla vielä pitkiä aikoja siinä istutettu. 
Soseita Alek on nyt reilun viikon ajan alkanut syömään paremmin, siis oikeesti tosi hyvin! Aikaisemmin mahaan asti saattoi mennä hyvässä lykyssä kaksi lusikallista sosetta, nyt on syönyt useampana kertana kaiken, mitä on annettu :) Meillä on tähän mennessä syöty siis hirssipuuroa, erilaisia hedelmäsoseita sekä kanaa, pastaa, parsakaalia, bataattia, kesäkurpitsaa ja porkkanaa soseena. Alek varmasti tykkäisi sormiruokailusta, mutta sitä pystytään alkaa harjottelemaan vasta, kun istuminen onnistuu täysin.. 
Hampaita on tehty jo pitkään, mutta yhtäkään hammasta ei ole vielä puhjennut läpi. Kovasti ikenet jo pullottaa ja kutisee, joten josko kohta alkais ne hampaatkin tulemaan.. Itkua ja surkua on jonkun verran hampaiden teko aiheuttanut, mutta niistäkin ihan hyvin aina on selvitty :)  

Sitten uutena juttuna ollaan vihdoinkin aloitettu Alekin kanssa vauvauinti! Se on ollut meillä tarkoituksena aloittaa jo paljon aikaisemmin, mutta vasta nyt saatiin aikaiseksi perehtyä aiheeseen paremmin.. Viikko sitten aloitettiin ja tänään oltiin toista kertaa uimassa. Alek niin nauttii uimisesta, voi että! <3 Viime viikolla osa uintiajasta kului ihmettelyyn ja oman käden lupsutteluun, mutta tänään Alek oli alusta loppuun ihan tohkeissaan ja polskutteli taas niin hienosti menemään! Sukeltaminenkin onnistui hienosti, ilman harmitusta! :)


- Annina

lauantai 12. elokuuta 2017

Puolvuotias

Tähän alkuun kerron, että meillä ei ole vieläkään toiminnassa netti, joten blogin päivitys on jäänyt ihan sen takia ja kun puhelimella on vähän inhottava kirjoitella tätä. Jos tässä joku päivä sais aikaiseksi soitettua Elisalle, kun liikkeessä eivät osaa auttaa.. Ei oo kauheesti aikaa soitella ja sitä soittamista ei helpota se, että täällä on todella huono kenttä, joten puhelut pätkii muualla paitsi parvekkeella tai partsin ovella.

Ollaan tosi paljon tykätty tästä asunnosta! Niin ihana, kun pääsee helposti vaunuilla ulos ja kaikki on lähellä, kyllä kaiken sen sähläyksen jälkeen voi sanoa, että kannatti. Vaikka sillon muuton jälkeen ei tosiaan siltä tuntunut.

Me aloitettiin maistelemaan kiinteitä sillon muuton jälkeen 5kk iässä, mutta Alek ei kyllä oo yhtään siitä innostunut. Edes tässä reilussa kuukaudessa ei soseet oo alkanut maistumaan, en tiedä mitä tässä pitäis tehdä. Puolivuotis neuvolassakin tästä tuli sanomista ja kovasti th pohti mitä pitäisi tehdä tälle asialle. Kuulema jos nyt ei ala maistumaan ni pitää konsultoida lääkäriä. Ihmettelen vaan, että mitä se lääkäri voi asialle tehdä? Vaikea se on toista pakottaakkaan.
Uskon, että sormiruokaillen ruoka alkaisi maistumaan, mutta koska Alek ei istu vielä, ei sitä aloiteta kunnolla (maissinaksuja saa ja muutaman kerran on maistellut kurkkua) Ollaan myös annettu Alekin maistella tommosesta tuttiosasta mustikoita (ja soseita), ainakin innoissaan sitä imee, kai sieltä vähän on mahaankin mennyt. Korvikettakaan ei mee järjettömiä määriä, joten senkään puolesta en oo huolissaan.
Pituutta oli Alekilla jo 68,5cm (66cm) ja painoa 7kg (6,6kg) suluissa 5kk mitat, joten hyvin hän kasvaa, vaikka vaan korviketta pääasiassa vieläkin syö. Oon ite painanut vuoden iässä vähän päälle 7kg, joten ainaki Alek kasvaa paremmin, kun mitä mä oon kasvanut :D 

Alek on myös alkanut liikkumaan tosi paljon pyörimällä/kierimällä ja on uskomattoman nopea liikkeissään. Ei siis vielä ryömi tai mitään, mutta kovasti yrittää. Ton liikkumisen takia Alek on siirretty nukkumaan omaan sänkyyn, kun hän saattoi yöllä olla jalat meidän naamassa ja pää jalkopäätyyn päin tai poikittain :D Kaiken kukkuraksi kävi se mitä oltiin pelätty: sängystä putoaminen! Oltiin siis reissussa yks viikonloppu, kun Alek tuli sieltä sängystä alas. Kyllä siinä säikähti.. Alek ei ollut lähelläkään reunaa, kun toi tapahtui, en vieläkään ymmärrä miten se koko juttu meni.
Kaikenlaisia eri ääntelyitä myös lähtee tosta jätkästä ja kaikista söpöintä on, kun Alek on oppinut silmillä ilmeilemään!


- Sini

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Uudessa kodissa


Muutto on ohi ja uudessa kodissa ollaan nyt sitten asuttu reilun viikon verran. Meillä muutto ei todellakaan mennyt niin kuin strömsössä, vaan kaikki meni todellakin niin pieleen, kun vaan voi mennä! Muuttopäiväksi tilattu muuttofirma tuli paikalle puolituntia ennen sovittua aikaa, joten ihan ne viimeisimmät tavarat jäi osittain pakkaamatta ja alettiin sitten haalimaan jo pakattuja tavaroita autoon. Tässä vaiheessa Sini oli jo matkalla hakemassa avaimia uuteen asuntoon. Onneksi mun apuna meillä oli Sinin äiti ja myös mun veljet toisen auton kanssa, koska yksin en tosiaan olisi selvinnyt kaikesta! Muuttofirma oli jo lähtenyt kohti uutta osoitetta, kun selvisi, ettei meidän uuteen kotiin löytynytkään avaimia! Asiaa siellä noutopaikassa selviteltiin, kunnes oli pakko soittaa huoltomies avaamaan asunnon ovet. Meille ei avaimia löytynyt, koska edellinen asukas ei niitä ollut palauttanut! Näin ollen meille piti vaihtaa ja sarjoittaa uusi lukko oveen, että saatiin avaimet. Tässä ei suinkaan ollut vielä kaikki, vaan toinen ongelma oli se, että uudet avaimet kävivät vain ja ainoastaan meidän kotioveen, ei alakerran rapunoveen! Myöskään varastoon ei päästy tavaraa viemään. Tämä tarkoitti sitten siis sitä, että täältä ei mihinkään lähdetty yhdessä, vaan tänne oli toisen meistä aina  jäätävä, jos jossain piti käydä, jotta toinen pääsee takaisin sisälle. Nää avaimet oli siis väliaikaiset, mutta kukaan ei osannut meille kertoa, milloin saadaan ne oikeat avaimet sitten. Koska oli perjantai, jouduttiin viikonloppu selviytymään näillä avaimilla.
Myöhemmin illalla lähdin vielä vanhalle asunnolle siivoamaan ja hakemaan loppuja tavaroita (joita oli muuten ihan mielettömästi, vaikka suurin osa olikin jo muutettu) onneksi apuun saatiin mun veljet ja isä pakettiautolla sekä äiti auttoi siivoamisessa. Kello oli jo paljon, kun oltiin vihdoin valmiita, mutta mitä tapahtui! Lähdettiin kahdessa erässä viemään autolle tavaraa ja pari kassia jäi vielä sisälle odottamaan. Laitettiin äidin kanssa ovi kiinni, kunnes tajusin, että olin jo ehtinyt jättämään vanhat avaimet asuntoon sisälle!! Ei auttanut, kun soittaa huoltoyhtiön päivystykseen, että tulevat oven vielä avaamaan. Ja koska oli jo niin myöhä, maksoi tämä lysti 50e. Sitten vaan kamat kyytiin ja mars uuteen osoitteeseen loppuja tavaroita viemään. Kun tulin, niin käytiin yhdessä meidän auto viemässä omalle paikalleen parkkihalliin. Tässäkin meillä tuli mutka matkaan, kun hallin oven kaukosäädin ei toiminutkaan!! Ainoastaan meidän kulkulätkillä päästiin halliin sisälle, mutta siitä ovesta ei autolla sisälle mennäkään. Sini soitti huoltoyhtiöön, josta pyydettiin soittamaan halliasioista vastaavalle. Tämä henkilö ei meitä osannut auttaa ollenkaan ja puhelu päättyi niin, että Sini löi tälle ukolle luurin korvaan. Hän siis vain meille totesi, että meidän kaukosäätimessä selvästi on joku vika, mutta ennen maanantaita ei asialle pysty mitään tekemään ja mikäli ei ovea nyt saada auki, pitää meidän ajaa auto ulos parkkiin!? Tämähän ei nyt tullut kysymykseenkään, kun autopaikasta maksetaan melkein 50e kuukaudessa! Hetken päästä Sinin puhelin soi ja tää samainen ukko soittaa uudestaan. Tällä kertaa hän osasi meille kertoa, että hallin oven saakin avattua sisäpuolelta. Miksi ei tätä voitu meille heti kertoa, vaan piti suuttua ennen kuin mitään tapahtuu. Auto siis saatiin kun saatiinkin omalle paikalleen.  Sinä viikonloppuna sitten pistettiin kotia kuntoon ja maanantaina Sini soitti lukkoliikkeeseen avaimista. Tiistaina heti tultiin meille laittamaan taas uusi lukko ja vihdoin ja viimein saatiin avaimet, jotka käyvät myös alaoveen ja varastoon. Keskiviikkona saatiin uusi kaukosäädin parkkihalliin ja johan alkoi ovi aukeamaan nappia painamalla :D
Kaikesta huolimatta asunto on ihana ja heti muutettua tuntui jo kodilta, vaikkei täällä siltä heti näyttänytkään :)

-Annina

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Pitkästä aikaa


Viime kirjoituksesta onkin kulunut jo tovi, ei muka saa vaan avattua konetta. Nyt ajattelin yrittää, kun Alek nukkuu tossa vieressä.
Meillä on ollut tässä kaikenlaista, Annina aloitti uudessa työpaikassa viime viikolla ja ollaan pakattu tavaroita kasaan muuttoa varten. Ihana päästä asuntoon, jossa kaikki on lähes uutta ja ulos pääsee niin helposti, kun on hissi! Nyt en mitenkään jaksa lähteä ulos vaunujen kanssa, kun pitäisi kantaa portaat edes takas, Tulan avulla käytänkin Alekin kanssa koirat ulkona joka päivä. Mutta odotan kyllä sitä, että pääsee vaunuttelemaan ja Alek saa alkaa nukkumaan päikkäreitä vaunuissa. Vähän kyllä jännittää, kun muuton myötä meillä tietysti vaihtuu myös neuvola. Toivottavasti saadaan mukava neuvolatäti
Adoptiokin on meidän osalta taputeltu, kaikista kauhukertomuksista huolimatta, meillä sosiaalityöntekijän tapaamisesta käräjäoikeuden päätöksen tuloon, meni alle neljä viikkoa! Uskomatonta :)

Taas ollaan ihan kysymysmerkkeinä mikä Alekia nyt vaivaa. Yöt on alkanut olemaan todella levottomia, kitisee tai itkeskelee, tutin antaminen ja kyljen kääntäminen auttaa, kunnes taas jonkun ajan päästä sama homma. Yleensä aamuyöstä sit nukahtaa sikeämpään uneen ja nukkuu hyvin loput n. viisi tuntia. Päivätkin menee niin, että välillä on hyvällä tuulella ja naureskelee, mutta välillä sitten itketään niin, ettei mikään auta :/ Eilen myös puklailu oli tosi runsasta, varmaan viitisen kertaa vaihdettiin vaatteet (myös mun..). Täytyy nyt kattoa mihin tää menee, koska voi kai noi oireet hampaiden tulostakin kertoa? Tosin mitään järin suurta turvotusta ei noissa ikenissä näy ja kipuitku saattais olla myös mahan itkua, kun välillä tulee niin hurjia paukkuja.. Jos nyt vielä pari päivää seurattais tilannetta ja sitten varataan aika ihan kunnon lääkärille ja saavat tosissaan selvittää mikä on ton puklailun ja mahakivun takana. Johan sitä pitkään menikin hyvin, eikä mitään suurempia vaivoja oo ollut. Sakeuttajaakin käytetään vähän pienemmällä annostuksella, kun tuntuu, että täydellä annostuksella se vetää vatsan jumiin, mutta kokonaan ilmankaan ei voi olla, kun sit puklaillaan ihan koko ajan.
Meidän täytyis tässä joku päivä käydä kokeilee seuraavaa istuinta autoon. Ollaan mietitty Cybex Sironaa (ja Alek heräsi :D), kun sen voisi ottaa vaikka heti jo käyttöön ja sen saa käännettyä niin, että lapsi on helpompi laittaa siihen. Alek ei viihdy enää kauppareissuilla ollenkaan kaukalossa, joten nyt on jouduttu ottaa tula siihenkin avuksi, lisäks toi poika hikoo kaukalossa niin paljon, että n. tunnissa alkaa jo huuto. Jospa tohonkin edes vähän auttaisi kaukalon vaihto istuimeen.. Pelkässä vaipassa pitäis varmaan kulkee automatkat.. :D

- Sini

perjantai 19. toukokuuta 2017

Keväästä kohti kesää..


Viime sunnuntaina oli äitienpäivä, ensimmäinen sellainen äiteinä! <3 Mitään sen suureellisempaa juhlimista ei meillä ollut, mutta aamulla tehtiin meille ruokaisa munakas ja iltapäivällä Sinin sisko oli tehnyt ruokaa ja kakun, niin käytiin siellä sitten syömässä ja kahvittelemassa :)
Alek 'antoi' mummeille omat äitienpäiväkortitkin!
Niistä tuli kyllä niin kivat :) Ihmeen helposti saatiin jalanjäljet painettua, kun edellisellä yrityksellä se epäonnistui ja kiukkuhan siitä tuli, kun maalia toisen jalkapohjiin pistettiin. Nyt jalkoja olisi voinut käyttää vaikka leimasimena ja Alek vain ihmetteli, eikä itkenyt yhtään! :D Saatiin hyvät jalanjäljet myös vauvakirjaan!

Koska viimeksi, niin nytkin mainitsen ja ihmettelen, miten äkkiä aika kuluu ja poika senkun vaan kasvaa ja kehittyy ihan tosi hurjaa vauhtia! Yhtenä iltana katottiin vanhoja kuvia Alekista, kun oltiin vasta kotiuduttu ja kun pojalla oli ikää kuukausi ja sitten ihan yhtäkkiä meidän vastasyntynyt onkin jo kolmen kuukauden ikäinen, tarkkaavainen, naureskeleva ja paljon jokelteleva vauva, ei enää vastasyntynyt! Eilen tuli muuten tasan vuosi siitä, kun tehtiin positiivinen raskaustesti! <3

Tässä kevään aikana ollaan etsitty meille uutta asuntoa, kun tämä nykyinen ei vaan ole toimiva enää.. Meillä ei täällä ole siis hissiä ja vaikka asutaan toisessa kerroksessa, on rappusia kolmet kivuttavana ylös ja alas. Siihen kun otetaan vielä vaunut kannattavaksi, niin urheilusuoritus on taattu! Sini ei esim. yksin pääse koirien ja vaunujen kanssa mitenkään järkevästi tai ainakaan helposti ulos, kun pitää vaunut kantaa, sitten lapsi ja vielä kolme koiraa.. Onneksi on Tula helpottamassa, niin Alekin saa sinne kyytiin ja kädet on vapaat koirien ulkoilutusta varten :) Toinen ongelma on meidän totaalisen pieni vessa, jossa juuri ja juuri saa Alekin kylvetettyä, kun ammetta pitää pöntön päällä. Ammekin on pieni ja kätevästi kasaan menevä Stokke flexi bath, mutta silti tiukkaa meinaa tehdä :D Kolmas asia, mitä inhoon ihan totaalisesti on toi kylpyamme, mitä saa jynssätä niskat vääränä viikottain, kun siinä pinnoite on entinen ja kaikki lika jää pohjaan kiinni ja se pölyn määrä, mitä reunoille kertyy!! Usein on tullut ajateltua, miten hölmö sitä oli kun tän kämpän otti vastaan, mutta onhan täällä niitä hyviäkin puolia, esim. halpa vuokra! Sen takia täällä on asuttu näinkin pitkään.
Kriteereinä uudelle asunnolle on ollut tilava hissi, astianpesukone ja suihku, ei enää ammetta. Lisäksi ollaan haaveiltu uudesta/uudehkosta asunnosta, niin ei mitään remonttia tarvitsisi! No aikamme ollaan nyt näitä vaihtoehtoja selailtu ja vihdoin se löytyi, mitä etsittiin. Meille nimittäin tarjottiin viime vuonna valmistunutta kaksiota Vantaan Kaivokselasta! Käytiin sitä katsomassa ja voi jestas, miten ihanan näköinen se asunto olikaan <3 Pieni (48 neliötä), mutta toimivan oloinen ja ennen kaikkea uusi ja tietysti siisti! :) Maanantaihin mennessä pitää ilmoittaa, otetaanko asunto. Erittäin suurella todennäköisyydellä se otetaan.



- Annina

perjantai 5. toukokuuta 2017

3kk


Toissapäivänä Alek täytti jo 3kk, meidän isopieni poika! Eilen meillä olikin kolme kuukautis neuvola. Alek on kasvat hyvin, vaikka painokäyrä notkahtikin alaspäin, mutta koska pituutta sitten taas on tullut hyvin niin se antaa "anteeks". Pojan strategiset mitat on nyt 5525g/60,6cm/42,2cm. Neuvola käynnillä saatiin tietysti myös kaksi piikkirokotetta ja toinen rota. Tälläkertaa rotarokotteen oireet alkoi jo n. 7h päästä sen saamisesta, aivan samanlailla kun viimeksikin: hirveä huuto ja paukuttelu. Kun saatiin Alek vähän syömään, nii saatiin annettua disflatylia joka auttoi viimeksikin. Jonkun ajan kuluttua paukut alkoi tulemaan helpommin ja pian tuli kakkakin! Itkut loppui taas siihen :) Annetaan vaan kahdeksan tippaa kerralla ja kerran seki auttaa niin hyvin, ei olla nähty tarvetta antaa enempää.
No myöhemmin illalla sitten alkoi taas itku ja tunsin kuinka Alek oli todella kuuma, mitattiin kuume ja sehän se oli noussut. Onneks panadol auttoi, mutta yö silti oli huonoin tähän mennessä ja jouduttiin yölläkin antaa panadolia. Nyt aamu on mennyt kuitenki tosi kivasti, toivottavasti kuumeilut oli siinä.
Neuvolassa meinattiin ehdottaa, että aloitettais vellit korvikkeen lisäksi, mutta koska Alekilla on ollut niin paljon vatsa ongelmia korvikkeiden takia, päädyttiin siihen, että ei ole järkevä ottaa korvikepohjaisia vellejä mukaan sekoittamaan pakkaa, kun nyt on löydetty vatsalle sopiva korvike. Sitten saatiinkin kehoitus alkaa maistattelemaan jo kiinteitä, kun se kuulema voisi auttaa pulautteluun. En oo oikein innoissani vielä aloittamassa niitä, kun korvike määrätkään ei oo noussut järjettömiksi (max 800ml päivässä). Katsotaan parin viikon päästä sitä kiinteiden maistattelua, kun kaikki rotarokote oireetkin on kokonaan ohi. Pulauttelukin on lähes kokonaan saatu pois, mutta maito kuitenkin nousee useasti päivän aikana.
Meillä on nyt käytössä Nutrilon Omneo, toistaiseksi Alekin vatsa sietää sitä. Ainoa asia joka mietityttää ton käytössä on aivan vettä olevat puklut, jotka haisee hirveelle. Ei niitä kauheasti tule (itseasiassa nyt eilisen ja tän päivän aikana ei oo tullut yhtäkään..) ja määrällisesti ne on hyvin pieniä, mutta ihmetyttää kuinka sakeuttajakaan ei siihen auta. Myös se mietityttää, että tossa on glukoosisiirappia, onko se kovin hyväksi noin pienelle? Kun eikös se oo pelkkää sokeria?

Ollaan ajateltu nyt käyttää Alek ihan vauvojen refluksiin perehtyneellä lääkärillä. Poikaa nimittäin vaivaa noiden maidon nousujen lisäksi yskä, jolle ei mitään muuta syytä löydy, kun se että johtuu refluksista. Toi yskä on ollut jo yli kuukauden ja ollaan käyty kahdesti ihan normi lastenlääkärillä sen (ja rohinan) takia, mutta ei oo flunssaa tai muutakaan. Meillä oli käytössä gaviscon, mutta mun mielestä se aiheutti vaan enemmän maidon nousua, joten lopetettiin sen antaminen.

Alek kehittyy päivä päivältä hurjasti! Jo useita viikkoja Alek on kääntynyt vatsaltaan takaisin selälleen, mutta ei näytä merkkiäkään, että kääntyisi mahalleen. Jotenki uskon, ettei poitsulla ole edes kiire kääntyä mahalleen, kun ei silleen viihdy ollenkaan :D Nyt tällä viikolla vasta Alek on alkanut kannattelemaan päätään mahallaan ollessa, ennen hän vain katseli naama kiinni maassa, alkoi kiukkuamaan ja kääntyi takaisin selälleen. Meillä on naureskeltu jo useampi viikko, leluja viedään suuhun ja jokellellaan paljon. Niin ihana katsoa toisen kehitystä <3


- Sini

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Lapsimessut

Viime viikonloppuna sitten oli ne odotetut lapsimessut. Mentiin heti perjantaina, Annina kun on isyyslomalla (vielä ensi viikon ja seuraavan viikon ma-ti). Oltiin hieman pettyineitä Gugguun ja Vimman ständeihin. Gugguulle oli jonotus, mutta ei siitä mitään hyötyä ollut, kun kaikki päästettiin silti 'sisälle'! Ei siellä mahtunut liikkumaan ollenkaan, joten katselu jäi siihen, päätettiin lähteä pois ennen kun tullaan hulluiksi :D Vimmalla taas oli pelkkää mustaa ja vain paria eri kuosia mukana.. Sunnuntaina sit ilmeisesti ollut vaikka mitä, höh.

Käytiin messuilla testaamassa Tulan uutta Free-To-Grow mallia ja ai että se oli niiin kiva! Helppo laittaa, eikä mitään vauvatukia tarvitse ja se menee n. kolme vuotiaaksi asti! Niinpä se lähti sitten mukaan. Me kun ollaan taisteltu näiden kantovälineiden kanssa ja yritetty löytää sitä omaa, no nyt löytyi! Alek viihtyy niin hyvin siinä ja vetää helposti useamman tunnin päikkäreitä :)
Mukaan messuilta lähti myös Blaan jumppis, kiddowin body ja henkselipökät, papun body ja polvipaikat (meillä on noi samat polvipaikat myös pienemmässä koossa :D), mellin body, babiatorsit, milestone kortit ja purulelu.


Kyllähän tuolla messuilla vierähti useampi tunti, mutta siltikään ei keretty kaikkea käydä läpi! Harmittaa, kun jäi muutaman sellaisen vaatemerkin ständi näkemättä, jotka olisin halunnut nähdä. Alek ei oikein osannut tuolla hälinässä rauhoittua syömään tai nukkumaan, joten nähtiin parhaaksi lähteä kotiin, että poitsu saa rauhassa ruokailla ja nukkua. Olihan siinä omatkin jalat jo ihan poikki siitä kävelystä.


- Sini

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Samisteluvaatteissa


Me ollaan hurahdettu täysin kotimaisiin vaatemerkkeihin! Näihin kuuluu mm. Papu, Vimma, Gugguu, Nosh, Metsola ja Blaa. Ostettiin Alekille Papulta keltaiset polvipaikka legginsit ja nyt ne kuuluukin meidän ihan yhtiin lemppareihin! :) Alekille on samanlaisia, vaan erivärisiä leggareita kaikenkaikkiaan kolmet (vielä!), mutta vaan noi keltaiset on tällä hetkellä sopivat. Nyt ollaan sitten tilattu Papulta myös meille molemmille tommoset polvipaikat, mutta vaan mustina. Ajatuksena on se, että jonain päivänä voidaan samistella ja pukea samanlaiset housut koko porukalle :D Meille tilattiin myös tunikat legginsien kanssa. Mulle Noshilta tunika ja Sinille löytyi Blaalta pidemmänmallinen huppari. Periaatteessa farkuille sais alkaa sanomaan jo heipat, sillä nää legginsit on kyllä niin parhaat päällä, että farkut jää heti kakkoseksi.
Näitä leggareita ja sopivia yläosia tarvitaan vaan vielä muutamat lisää :D
Alekille ehdottomat lemppari asukokonaisuudet on keltaiset polvipaikkalegginsit ja joko Melli ecodesignin iltahetki satumaassa -body tai Vimman mystical flowers -body!


Ens viikonloppuna on taas lapsimessut, joihin tänäkin vuonna ollaan menossa! Vihdoin ja viimein mukana on myös oma lapsi <3 

Metsolaa päällä :)

-Annina

Sylivauva 2kk


Alek on jo kahden kuukauden ikäinen! Meillä hymyillään jo päivittäin ja tutkaillaan kovasti ympärillä tapahtuvia asioita. Värikkäät esineet ja telkkarin värit on tosi kivoja juttuja myös!
Leikkimatolla viihdytään hyvin, varsinkin nyt kun lelut on vähän alkanut kiinnostamaan ja käsillä ylettyy niitä heiluttelemaan ja kilisyttämään. Sitteri on ollut totaalinen pelastus arjessa, kun pojan voi laittaa siihen ja hän siinä jopa viihtyykin hetken yksinään. Saa itse sitten kädet vapaaksi vaikka syömistä varten :D Sylissä Alek viihtyisi vaikka koko päivän, mutta ehdottomasti pystyasennossa! Hän ei mitenkään suostu köllöttelemään vaaka-asennossa, ellei hän ala nukkumaan. Hän ei selvästikään koe olevansa niin vauva enää :D Päikkäreitä Alek nukkuu kyllä, mutta paremmat unet on tietysti sylissä, kun omassa sängyssä tai missään muualla.. Usein Alek nukahtaa syliin, mutta kun sylistä yrität laskea hänet omaan sänkyyn, tulee itku. Ai miten niin sylivauva!? :D  

Ostettiin Ergobabyn kantoreppu helpottamaan kantamista ja ajateltiin, että siinä voi pieni sitten vaikka nukkuakin hetken aikaa ja itse saa kädet vapaaksi. Nyt se kuitenkin lojuu nurkassa käyttämättömänä. Turhauduttiin, kun ei mitenkään saatu poikaa siihen asettumaan hyvin. Yritettiin ja yritettiin, katsottiin ohjevideotakin, muttei onnistunut. Se siinä mukana tullut vauvatuki on tosi hankala ja kun vauvan pisti reppuun, ei se tukenut päätä ollenkaan tarpeeksi.. 
Pari viikkoa sitten käytiin ostamassa kantoliina. Ajateltiin sen olevan helpompi ja ehkä parempi näin pienelle. Meillä on trikoinen kantoliina ja selvitettiin, että siihen toimivin ja oikeestaan ainoa hyvä sidonta on nimeltään kietaisuristi 2. Youtubesta katsottiin sidontaohjeita tähänkin ja alettiin opettelemaan. Ensin ilman vauvaa ja sitten vauvan kanssa, kun sidonta alkoi sujumaan. Lopputulos oli tässäkin kokeilussa se, ettei saatu Alekia kunnolliseen asentoon liinassa. Me ei vaan osata. Liina jäi kokoajan liian löysälle tai sitten liian tiukalle, eikä asento pojalla ollut ollenkaan sellainen, kun kuuluisi olla.. Ajateltiin ottaa yhteyttä lähimpään kantotukihenkilöön ja pyytää häntä ihan henkilökohtaisesti opastamaan, miten liina kuuluu sitoa. Jospa sitten saataisi vihdoin liina tai kantoreppu käyttöön asti.. Kädet, hartiat ja selkä kiittäisi :D

-Annina


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Voihan vatsavaivat!

Parin viikon verran on Alek ollut tosi itkuinen ja vatsa selvästi vaivaa toista. Päivät sujuu vähän paremmin, mutta iltaa kohden vaivat pahenee ja itkun alettua voi mennä pitkäkin aika, kunnes pojan saa rauhoiteltua. Pojan rauhoittelussa Sini on muuten ihan superhyvä! <3
Usein mahavaivat alkaa ruokailun jälkeen, mutta myös ennen ruokaakin niitä ilmenee..  Vajaa kaksi viikkoa sitten Alek sai ensimmäisen rota -rokotteen, joten myös se saattaa aiheuttaa ilma- ja vatsavaivoja. Yhtenä iltana Alek piereskeli tosi paljon ja kun ilmaa tuli ulos, itku yltyi vain eikä meinannut helpottaa ollenkaan. Ostettiin Disflatylia, kun sitä ei ihan joka ruokailun yhteydessä tarvi antaa, toisin kun sitä Cuplatonia. Ainakin nyt vaikuttaa siltä, että lääke auttaisi hieman :)
Refluksin takia käytetään myös Gavisconia, niin maidon nousemisen ei pitäisi tuntua inhottavalta.
Itkua aiheuttaa nykyään myös ruokailut. Alek alkaa ensin normaalisti syömään ja syö hetken, kunnes ihan yhtäkkiä alkaakin itkemään.. Vaihdetaan asentoa sylissä ja tarjotaan taas pulloa. Voi olla että alkaa taas syömään tai sitten ei kertakaikkisesti syö, huutaa vaan eikä silloin edes huoli pulloa. Nostan pojan olalle ja kokeilen saada röyhtäytettyä. Kokeilen taas pulloa. Syö hetken taas ja sitten alkaa itku. Usein sitten luovutan pojan suosiolla Sinille, kun en viitsi huudattaakaan turhaan toista.. Sini saa usein Alekin syömään, mutta välillä huuto jatkuu syöttäjän vaihdosta huolimatta. Näissä tilanteissa tosin itkun syynä voi olla väsymyskin.
Korvikkeena meillä on käytössä Nan 1 h.a. Tähän asti se on ollut ihan hyvä, mutta nyt kun näitä vatsavaivoja on ilmennyt, ollaan mietitty korvikkeen vaihtoakin. Pelottaa vaan alkaa merkkiä vaihtamaan, jos se ei autakaan vaan jopa sattuisi pahentamaan oireita.. Vaan eihän sitä tiedä, kun kokeilemalla.

On ollut näitä huonompia päiviä, mutta niiden sekaan on mahtunut myös paljon hyviäkin hetkiä ja päiviä! Hyvinä päivinä meillä hymyillään paljon, jokellellaan ja ihmetellään ympärillä tapahtuvia asioita ja esineitä. Ensimmäinen hymy saatiin nähdä viiden viikon ikäisenä, juuri ennen ristiäisiä! :)
Niin ihana seurata, miten Alek kehittyy viikko viikolta ja oppii pikkuhiljaa uusia asioita.
Päätä kannatellaan jo hienosti, vaikka hieman huteraa se vielä onkin. Vatsallaan Alek ei tykkää yhtään olla, kyllästyy heti pään kannatteluun ja sitten tulee harmitus :D Sylissä viihtyy parhaiten pystyssä olalla tai rintaa vasten. Silloin kyllä heiluttelee päätään joka suuntaan ja saakin olla tarkkana pään tukemisen kanssa. Kädet on nyt löydetty ja niillä sohitaan myös paljon! Nyrkit menee helposti myös suuhun, se on huomattu :D Ruokailun yhteydessä on niin huvittavaa ja myös hellyyttävää, miten Alek ottaa kiinni meidän sormista, samalla kun syö. Just tänään hän otti mun pikkurillistä kiinni ja ihan jopa puristikin hieman <3

Tänään on käyty Keravalla markkinoilla! Meiltä keskustaan on vajaat 2km, joten kävellen oltiin liikkeellä. Löydettiin Alekille loppukevääksi aivan ihanat ja vielä käsintehdyt töppöset, joiden vuori on pehmeää lampaankarvaa. Nyt ei pitäisi pienet jalat palella vaunuissa! Kesäksi ostettiin pojalle ihan ikioma mustikkapipo, mistä oon haaveillut jo pitkään. Mulla ja Sinillä on kummallakin ollut pienenä mansikkapipot, joten olihan sellainen nyt saatava myös omalle pojallekin :) Lisäksi ostettiin mehua, kun noi kaupan valmismehut ei oikein enää puhuttele. Oli kiva reissu, markkinat on aina niin kivoja!



- Annina

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Pieni poika nimen sai

Vihdoin salailu on loppunut ja pieni sai nimen. Muidenkin mielestä oli jo aikakin, kun porukatkin jo kärsimättöminä odotti pojan nimen kuulemista. No 11.päivä se odotus päättyi, kun meillä oli kastejuhla. Ei oikein vielä sillon osattu alkaa valmistautumaan lähtöön ajoissa, niinpä oltiin heti aikataulusta jäljessä :D
Meidän piti olla hakemassa kakkua puol 12, mutta päästiin silloin vasta lähtemään kotoa, kahdeltatoista meidän piti olla seurakuntatalolla laittamassa paikkoja valmiiksi, mutta sinne saavuttiin kakun haun jälkeen vasta varttia vaille yks. Sitten tulikin vähän hoppu laittaa paikat valmiiksi, kun vieraat saapui kahdelta. Onneksi apuna oli meidän kummankin äidit.
Ristiäiset meni kivasti, vieraita oli paikalla n. 40. Tarjolla oli voileipäkakkuja, karjalanpiirakoita, keksejä, kuivakakku, juustokakku ja kermakakku. Ei oltais mitenkään pärjätty ilman kummankin äitin apua. Anninan äiti teki juustokakut, kuivakakun, voileipäkakut ja osan kekseistä. Mun äiti osti kahvit, karjalanpiirakat ja keksit ja teki munavoin. Kermakakku tilattiin Prinsessa ja koko kakkuvaltakunnan Minnalta (Oli muuten todella hyvää kakkua!).
Annina teki töissä ite asetelman pöytään jossa oli tarjottavat ja jokaisessa pöydässä oli pienet lasipurkit joissa oli yksi kukka.

Kummeiksi poitsu sai Anninan veljen, mun siskon ja mun kaverin. Varmasti parhaimmat kummit meidän pienelle. Lahjoiksi tuli vaatteiden ja rahan lisäksi kuvassa näkyvät jutut :)


Kaikkia varmaan kiinnostaa, että mikä tuli pojan nimeksi? Kerrotaan nyt ensin miten päädyimme tähän nimeen :) Kun vasta haaveilimme lapsesta, selailtiin lasten nimiä ja törmättiin tähän nimeen, joka tuli etunimeksi. Kumpikin ihastui siihen samantien, se oli erilainen, kansainvälinen ja silti sopii todella hyvin suomalaiseen suuhun. Ajateltiin, että sitä ei tarvitse selitellä miten kirjoitetaan, koska meidän mielestä se kirjotetaan samanlailla, kun sanotaankin. Nyt kuitenki ollaan saatu monesti vastata kysymykseen "kirjoitetaanko se c:llä?" :D Toinen nimi olikin sitten hankalampi ja se muuttui raskausaikanakin pariin otteeseen. Annina löysi sen jostain keskustelu foorumilta ja kun Annina sitä ehdotti mulle, en yhtään tykännyt siitä. Se ei mun mielestä kuulostanut nimeltä, vaan siltä kun siitä puuttuisi kirjaimia. Jonkun aikaa pyörittelin sitä päässäni ja lopulta aloin tykkäämään siitä tosi paljon ja nyt en voisi parempaa nimeä kuvitellakaan :) Nimi on täydellinen meidän Pikku A:lle <3



Pojan nimeksi tuli siis:



- Sini

Mistä kaikki alkoi..


Blogin takana on kaksi äitiä, Sini (1992) ja Annina (1995). Me tavattiin toisemme jo vuonna 2010, mutta aikaa ehti kulua kolme vuotta, ennen kun tutustuttiin paremmin ja alettiin seurustelemaan (2013). Ollaan molemmat tosi samanlaisia ja ajatellaan monista asioista samalla tavalla, vaikka tottakai erimielisyyksiäkin löytyy. Perheen perustaminen ei heti ensimmäisenä käynyt mielessä, ei ainakaan omalla kohdalla. Sini taisi kyllä lapsiasian ottaa esille jo vähän ennen yhteistä päätöstä, mutten osannut siihen sen enempää reagoida. Vielä. Yhteiseloa oli takana reilu vuosi, kun perheen perustaminen alkoi tuntumaan oikealta ja alettiin ihan tosissaan ottamaan asioista selvää. Rekisteröimme parisuhteen maaliskuussa 2015, ajatuksena, että adoptio prosessi olisi sitten nopeampi ja kaikilla olisi sama sukunimi. Vauvakuume iski tosi nopeesti ja kohta me oltiinkin jo ostettu ensimmäiset vaatekappaleet, vaikkei hoitojen aloituksen ajankohdastakaan ollut vielä mitään hajua :D Aikaa kului vuosi ja vielä toinenkin, ennen kun koitti ensikäynti hedelmöityshoitoklinikalla. Toinen inseminaatio tuotti toivotun tuloksen ja positiivinen raskaustesti tehtiinkin sitten toukokuussa. 
Sinin raskaus eteni täysin normaalisti ja täydellinen pieni poika syntyi perjantaina 3. helmikuuta 2017. Hän oli 50cm pitkä ja painoi 2988g <3

Synnytyksen jälkeen poika vietti ensimmäiset kuusi päivää lastenosastolla. Hänellä oli hengitys vähän vaikeaa ja sitä tutkittaessa todettiin ilmarinta. Lisäksi huomattiin, ettei ruoka meinannut pysyä sisällä ollenkaan. Poika söi ja melkein heti puklasi suuren osan maidosta ulos. Ensimmäiset päivät hän sai osan ruoasta pullosta ja loput nenämahaletkun kautta. Röntgenkuvia otettiin kahteen otteeseen, eikä poikkeavuuksia vatsasta tai suolistosta löydetty. Diagnoosiksi saatiin suoliston hidas käynnistyminen. 
Poika pääsi kotiin keskiviikkona 8.2. 

Nyt on pojalla ikää jo kuusi viikkoa! Hän hymyilee ja voi hyvin. Välillä masuvaivat itkettää toista, mutta niistäkin aina selvitään. Yöt meillä nukutaan erittäin hyvin ja syömään herätään ainoastaan kerran tai kaksi. Päivällä poika jaksaa äitiä ja äiskää naurattaa ja ilahduttaa, mutta paljon myös nukutaan syöttöjen välissä. Kun hän päättää itkeä, niin ääntä ei säästellä, mutta hyvinä hetkinä hymyillään, jokellellaan ja ihmetellään :)