tiistai 21. maaliskuuta 2017

Pieni poika nimen sai

Vihdoin salailu on loppunut ja pieni sai nimen. Muidenkin mielestä oli jo aikakin, kun porukatkin jo kärsimättöminä odotti pojan nimen kuulemista. No 11.päivä se odotus päättyi, kun meillä oli kastejuhla. Ei oikein vielä sillon osattu alkaa valmistautumaan lähtöön ajoissa, niinpä oltiin heti aikataulusta jäljessä :D
Meidän piti olla hakemassa kakkua puol 12, mutta päästiin silloin vasta lähtemään kotoa, kahdeltatoista meidän piti olla seurakuntatalolla laittamassa paikkoja valmiiksi, mutta sinne saavuttiin kakun haun jälkeen vasta varttia vaille yks. Sitten tulikin vähän hoppu laittaa paikat valmiiksi, kun vieraat saapui kahdelta. Onneksi apuna oli meidän kummankin äidit.
Ristiäiset meni kivasti, vieraita oli paikalla n. 40. Tarjolla oli voileipäkakkuja, karjalanpiirakoita, keksejä, kuivakakku, juustokakku ja kermakakku. Ei oltais mitenkään pärjätty ilman kummankin äitin apua. Anninan äiti teki juustokakut, kuivakakun, voileipäkakut ja osan kekseistä. Mun äiti osti kahvit, karjalanpiirakat ja keksit ja teki munavoin. Kermakakku tilattiin Prinsessa ja koko kakkuvaltakunnan Minnalta (Oli muuten todella hyvää kakkua!).
Annina teki töissä ite asetelman pöytään jossa oli tarjottavat ja jokaisessa pöydässä oli pienet lasipurkit joissa oli yksi kukka.

Kummeiksi poitsu sai Anninan veljen, mun siskon ja mun kaverin. Varmasti parhaimmat kummit meidän pienelle. Lahjoiksi tuli vaatteiden ja rahan lisäksi kuvassa näkyvät jutut :)


Kaikkia varmaan kiinnostaa, että mikä tuli pojan nimeksi? Kerrotaan nyt ensin miten päädyimme tähän nimeen :) Kun vasta haaveilimme lapsesta, selailtiin lasten nimiä ja törmättiin tähän nimeen, joka tuli etunimeksi. Kumpikin ihastui siihen samantien, se oli erilainen, kansainvälinen ja silti sopii todella hyvin suomalaiseen suuhun. Ajateltiin, että sitä ei tarvitse selitellä miten kirjoitetaan, koska meidän mielestä se kirjotetaan samanlailla, kun sanotaankin. Nyt kuitenki ollaan saatu monesti vastata kysymykseen "kirjoitetaanko se c:llä?" :D Toinen nimi olikin sitten hankalampi ja se muuttui raskausaikanakin pariin otteeseen. Annina löysi sen jostain keskustelu foorumilta ja kun Annina sitä ehdotti mulle, en yhtään tykännyt siitä. Se ei mun mielestä kuulostanut nimeltä, vaan siltä kun siitä puuttuisi kirjaimia. Jonkun aikaa pyörittelin sitä päässäni ja lopulta aloin tykkäämään siitä tosi paljon ja nyt en voisi parempaa nimeä kuvitellakaan :) Nimi on täydellinen meidän Pikku A:lle <3



Pojan nimeksi tuli siis:



- Sini

Mistä kaikki alkoi..


Blogin takana on kaksi äitiä, Sini 24v ja Annina 21v.  Me tavattiin toisemme jo vuonna 2010, mutta aikaa ehti kulua kolme vuotta, ennen kun tutustuttiin paremmin ja alettiin seurustelemaan (2013). Ollaan molemmat tosi samanlaisia ja ajatellaan monista asioista samalla tavalla, vaikka tottakai erimielisyyksiäkin löytyy. Perheen perustaminen ei heti ensimmäisenä käynyt mielessä, ei ainakaan omalla kohdalla. Sini taisi kyllä lapsiasian ottaa esille jo vähän ennen yhteistä päätöstä, mutten osannut siihen sen enempää reagoida. Vielä. Yhteiseloa oli takana reilu vuosi, kun perheen perustaminen alkoi tuntumaan oikealta ja alettiin ihan tosissaan ottamaan asioista selvää. Rekisteröimme parisuhteen maaliskuussa 2015, ajatuksena, että adoptio prosessi olisi sitten nopeampi ja kaikilla olisi sama sukunimi. Vauvakuume iski tosi nopeesti ja kohta me oltiinkin jo ostettu ensimmäiset vaatekappaleet, vaikkei hoitojen aloituksen ajankohdastakaan ollut vielä mitään hajua :D Aikaa kului vuosi ja vielä toinenkin, ennen kun koitti ensikäynti hedelmöityshoitoklinikalla. Toinen inseminaatio tuotti toivotun tuloksen ja positiivinen raskaustesti tehtiinkin sitten toukokuussa. 
Sinin raskaus eteni täysin normaalisti ja täydellinen pieni poika syntyi perjantaina 3. helmikuuta 2017. Hän oli 50cm pitkä ja painoi 2988g <3

Synnytyksen jälkeen poika vietti ensimmäiset kuusi päivää lastenosastolla. Hänellä oli hengitys vähän vaikeaa ja sitä tutkittaessa todettiin ilmarinta. Lisäksi huomattiin, ettei ruoka meinannut pysyä sisällä ollenkaan. Poika söi ja melkein heti puklasi suuren osan maidosta ulos. Ensimmäiset päivät hän sai osan ruoasta pullosta ja loput nenämahaletkun kautta. Röntgenkuvia otettiin kahteen otteeseen, eikä poikkeavuuksia vatsasta tai suolistosta löydetty. Diagnoosiksi saatiin suoliston hidas käynnistyminen. 
Poika pääsi kotiin keskiviikkona 8.2. 

Nyt on pojalla ikää jo kuusi viikkoa! Hän hymyilee ja voi hyvin. Välillä masuvaivat itkettää toista, mutta niistäkin aina selvitään. Yöt meillä nukutaan erittäin hyvin ja syömään herätään ainoastaan kerran tai kaksi. Päivällä poika jaksaa äitiä ja äiskää naurattaa ja ilahduttaa, mutta paljon myös nukutaan syöttöjen välissä. Kun hän päättää itkeä, niin ääntä ei säästellä, mutta hyvinä hetkinä hymyillään, jokellellaan ja ihmetellään :)