torstai 17. toukokuuta 2018

Kiukkupylly ja silmälääkäri



Semmoinen meille on kotiutunut. Kaikki kiukuttaa, mikään ei kelpaa ja roikutaan jalassa kiinni. Kotona olo siis on ihan tylsää Alekin mielestä. Kiukku loppuu samantien, kun astutaan ulos kotiovesta! Tai no onneks myös parveke kelpaa, koska tuolla paahteessa ei tee mieli oleskella yhtään enempään mitä on pakko, vaikkakin parveke kyllä myös on kunnon sauna päivisin. Ollaan välillä myös käyty avoimessa päiväkodissa leikkimässä, siellä Alek menee niin reippaasti, eikä paljoo katsele missä mä oon. Ihmettelen sitä, ettei siellä itku tuu yhtään niin herkästi mitä kotona. Kädestä viety lelu ei aiheuta sen suurempaa reaktiota, kun ihmettelyä, samoin jos joku tönäisee Alekia. Ulkoilu myös on ihan parasta ja siellä Alek jaksaa touhuta. Mua vaan pelottaa kauheesti, että Alek palaa! Miten porukka uskaltaa näin pieniä pitää tuolla auringossa t-paidoissa ja shortseissa? Vaikka tietty fysikaalista aurinkorasvaa käytetään, mutta silti.. Tähän asti ollaankin oltu pitkissä vaatteissa ulkona, mutta onhan ne todella kuumat, kun Alek vielä on niin kova hikoilemaan. Kai jossain vaiheessa sitä uskaltaa antaa ton jätkän mennä hetkiä t-paidassakin, onhan tässä kesää jäljellä :D





















Koska me nyt ei olla oltu vielä tänä vuonna tarpeeksi huolissaan Alekista ni sitten vielä tämmönen. Ehkä reilu kuukausi sitten huomasin Alekin vasemmassa silmässä oudon vaalean kohdan, tietysti tässä ollaan käyty mielessä läpi kaikki kauheimmat kuvitelmat. Eilen vihdoin päästiin lääkäriin sen osalta. Onneksi kaikki kuitenkin näytti oikein hyvältä silmissä, eikä lääkäri ollut yhtään huolissaan tosta. Silmissä oli lievää hyperopia, eli taittovikaa, mutta ei senkään puolesta oo hätää. Koska mulla on pienenä ollut todella paha karsastus, jota on hoidettu lappuhoidolla ja sain rillitkin tosi pienenä, on myös riski Alekilla tähän samaan, joten silmälääkäri suositteli palaamaan vuoden parin päästä uusinta tarkastukseen.


- Sini

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Pika päivitys


Sain eilen aamulla puhelun klinikalta, meidän oljet oli löytynyt ja saapunut klinikalle! Multa kysyttiin haluanko tulla tänään ultraan, kun nyt kerettäis tässäkin kierrossa yrittämään. Tottakai halusin, niinpä tänään käytiin ultrassa ja sovittiin perjantaille inssi, jonka jälkeen pistetään pregnyl. Muuten hyvin todennäköisesti ovis ois mennyt viikonlopulle ja sitähän me ei haluta. Kysyttiin tällä käynnillä lääkäriltä myös sitä siirtymistä ivf hoitoihin ja se kuulema onnistuu, jos tää inssi ei nyt tuota toivottua tulosta. Huh, nyt on selvät suunnitelmat jatkon kannalta, vaikka tietysti toivotaan, ettei niitä tarvita.

- Sini

maanantai 7. toukokuuta 2018

Kontrollikäynti lastenklinikalla


Tänään käytiin taas kontrollikäynnillä Alekia hoitaneen gastroenterologin vastaanotolla. Ennen lääkäriä käytiin terveydenhoitajan luona punnituksessa. Kuten arvata saattoi, saatiin vähän sanomista Alekin vähäisestä painonnoususta.. Viime käynnistä on aikaa reilu kuukausi ja painoa oli tullut lisää vaan vähän päälle sata grammaa ja pituutta sentti. Hassuahan tässä on tosiaan se, että Alek kuitenkin syö ihan mielettömiä määriä ruokaa ja hyvällä ruokahalulla, silti painoa ei vaan kerry. Toki Alek on kokoajan liikkeessä, joten jo se kuluttaa pojasta energiaa hirveesti ja voisi selittää hitaan painonnousun. Gastroenterologin ja ravitsemusterapeutin kanssa juteltiin tästä ruokavaliosta ja kerrottiin, miten kauran mukaan ottaminen ruokavalioon aiheutti Alekille vaan itkuisuutta ja ilmavaivoja, sekä kakan koostumuksen muuttumisen löysemmäksi..
Tän takia ei uskallettu sitä sitten antaa pojalle ollenkaan, ettei vaan taas mene pahemmaksi. Lääkärin mukaan nää meidän kuvailemat oireet on kuitenkin ihan normaalin kuuloisia ja kuuluvat asiaan, kun viljoja yhtäkkiä tuleekin elimistöön ja suoliston bakteerikanta muuttu. Hän kehotti meitä vaan jatkamaan kauran käyttöä pikkuhiljaa ja antamaan pieniä määriä kerrallaan. Tästä eteenpäin ei Alekilla enää ole mitään vältettäviä ruoka-aineita, vaan saadaan ottaa käyttöön taas viljat, maitotuotteet ja kananmuna. Tietenkään kaikkea ei voi heti aloittaa, vaan ainesosa kerrallaan ja pienissä määrissä nämäkin, jotta elimistö tottuu niihin ja nähdään, jos jokin ruoka-aine sattuisi aiheuttamaan allergiaa tai muuta oiretta. Kyllähän se helpottaa, kun ei mitään erityisruokavaliota enää ole, mutta se myös pelottaa paljon. Mitä jos vaikka maito tai viljat aiheuttaisikin taas ripulin ja koko tauti tai mikä ikinä se olikaan, uusiutuisi taas.. Just kun kaikki olis hyvin, kaikki alkaisikin alusta. Tätä me pelätään ihan todella paljon just nyt, vaikka voi myös olla (toivottavasti!), että mitään ei tapahdu kuitenkaan.
Joka tapauksessa kesäkuun puoleen väliin mennessä pitäisi olla poikaa totutettu jo normaaliin, monipuoliseen ruokavalioon, koska silloin ravitsemusterapeutti aikoi meille soittaa ja kysyä kuulumisia tän asian suhteen..
Hyvin selväksi myös tuli, että mitään diagnoosia me ei tälle koko tapahtumalle saada (ellei nyt joku ruoka-aine sitä selvästi näiden kokeilujen aikana taas aiheuta) Kuulema vastaavia potilaita tulee 1-2 vuodessa ja suurin osa potilaista on tän tapahtuman jälkeen sietänyt ihan normaalia ruokavaliota ilman ongelmia.
Näillä näkymin elokuussa on taas tähystys, jossa tarkastetaan suoliston kunto, kun ruokavalio on palautunut normaaliksi. Alek oli niin reipas koko reissun ajan, onhan se kiva välillä päästä leikkimään muilla leluilla, kun vaan omilla :D






















- Annina

perjantai 4. toukokuuta 2018

Voihan piiip


Nyt ei mee putkeen, ihan kun jollain ylemmällä taholla olisi jotain meitä vastaan. Sain klinikalta tänään soiton, että ensi viikon ultra pitää perua, kun meidän oljet puuttui tilauksesta! Ne kuulema kyllä luki listassa, mutta niitä ei tullut. Kyllä ottaa aivoon, että taas jää kierto välistä. Saatiin myös kuulla, että tän meidän luovuttajan olkia on jäljellä enää kaksi, se tietää vaan kahta yritystä. Eikös se oo niin, että jos joudutaan vaihtaa luovuttajaa, joudutaan maksaa taas se oikeus maksu? Katotaan mihin nyt viikonloppuna päädytään, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että vaaditaan ivf, koska halutaan parempi mahdollisuus onnistua. Senkin takia, että olkia ei enää oo noiden jälkeen jäljellä. Vaikka alkuun ajateltiin, ettei oo mitenkään välttämätöntä saada Alekille täysin biologista sisarusta, ni nyt se on jotenki tullut tärkeämmäksi, kun mä kerta synnytän seuraavankin. Olisi kiva, ettei tarvitsisi miettiä luovuttajan vaihtoa..

Maanantaina meillä on taas käynti lastenklinikalla gastroenterologin vastaanotolla, päivitellään siitä sit käynnin jälkeen lisää.