Mistä kaikki alkoi..

Blogin takana on kaksi äitiä, Sini (1992) ja Annina (1995). Me tavattiin toisemme jo vuonna 2010, mutta aikaa ehti kulua kolme vuotta, ennen kun tutustuttiin paremmin ja alettiin seurustelemaan (2013). Ollaan molemmat tosi samanlaisia ja ajatellaan monista asioista samalla tavalla, vaikka tottakai erimielisyyksiäkin löytyy. Perheen perustaminen ei heti ensimmäisenä käynyt mielessä, ei ainakaan omalla kohdalla. Sini taisi kyllä lapsiasian ottaa esille jo vähän ennen yhteistä päätöstä, mutten osannut siihen sen enempää reagoida. Vielä. Yhteiseloa oli takana reilu vuosi, kun perheen perustaminen alkoi tuntumaan oikealta ja alettiin ihan tosissaan ottamaan asioista selvää. Rekisteröimme parisuhteen maaliskuussa 2015, ajatuksena, että adoptio prosessi olisi sitten nopeampi ja kaikilla olisi sama sukunimi. Vauvakuume iski tosi nopeesti ja kohta me oltiinkin jo ostettu ensimmäiset vaatekappaleet, vaikkei hoitojen aloituksen ajankohdastakaan ollut vielä mitään hajua :D Aikaa kului vuosi ja vielä toinenkin, ennen kun koitti ensikäynti hedelmöityshoitoklinikalla. Toinen inseminaatio tuotti toivotun tuloksen ja positiivinen raskaustesti tehtiinkin sitten toukokuussa. 

Sinin raskaus eteni täysin normaalisti ja täydellinen pieni poika syntyi perjantaina 3. helmikuuta 2017. Hän oli 50cm pitkä ja painoi 2988g <3

Synnytyksen jälkeen poika vietti ensimmäiset kuusi päivää lastenosastolla. Hänellä oli hengitys vähän vaikeaa ja sitä tutkittaessa todettiin ilmarinta. Lisäksi huomattiin, ettei ruoka meinannut pysyä sisällä ollenkaan. Poika söi ja melkein heti puklasi suuren osan maidosta ulos. Ensimmäiset päivät hän sai osan ruoasta pullosta ja loput nenämahaletkun kautta. Röntgenkuvia otettiin kahteen otteeseen, eikä poikkeavuuksia vatsasta tai suolistosta löydetty. Diagnoosiksi saatiin suoliston hidas käynnistyminen. 

Poika pääsi kotiin keskiviikkona 8.2. 

Nyt on pojalla ikää jo kuusi viikkoa! Hän hymyilee ja voi hyvin. Välillä masuvaivat itkettää toista, mutta niistäkin aina selvitään. Yöt meillä nukutaan erittäin hyvin ja syömään herätään ainoastaan kerran tai kaksi. Päivällä poika jaksaa äitiä ja äiskää naurattaa ja ilahduttaa, mutta paljon myös nukutaan syöttöjen välissä. Kun hän päättää itkeä, niin ääntä ei säästellä, mutta hyvinä hetkinä hymyillään, jokellellaan ja ihmetellään :)