Perhejoulu

Meidän ensimmäinen joulu lapsiperheenä on nyt vietetty. Yhteinen aika sukulaisten ja oman perheen kesken on vaan ihan ehdottomasti parasta koko joulussa. Toki hyvä ruoka ja yleensäkin se tietynlainen joulutunnelma on myös joulussa ihanaa :)

Tänä vuonna jouluaatto vietettiin Sinin siskon luona, jonne tuli myös Sinin äiti. 

Mulla oli aattona vielä töitä kahteen asti, joten joulupuurot jäi tänäkin vuonna keittämättä (viime jouluna siitä jo haaveilin, mutta en saanut toteutettua :D). Työpäivä meni onneksi suhteellisen nopeesti, kun asiakkaita riitti jonoksi asti ja töitä ei sinä päivänä ollut, kun sen 5h. Iltapäivällä neljän aikaan piti olla Sinin siskolla, mutta eihän me koskaan päästä ajoissa liikkeelle, joten vähän myöhästyttiin :D Tällä kertaa mun takia, kun mun piti saada töistä ottamani kukat sidottua niin, että ne on kiva antaa lahjaksi.

Hetki istuttiin ja katsottiin Alekin touhuiluja, ennen kun sitten aloitettiin syömään. Alekille oli tehty ihan oma joulumenu, johon kuului höyrytettyjä kasviksia (parsakaali, kukkakaali ja porkkana), suolatonta karjalanpaistia ja perunaa. Ensimmäistä kertaa Alek sai ruokaa menemään suuhunkin asti ja sai syödä ihan itse ja omaan tahtiin! Näin ollen, myös me saatiin syödä ruokamme rauhassa loppuun asti. Voi että sitä oli taas täynnä ja ähkynä, vaikkei edes lisää ruokaa jaksettu ottaa. Vaan oli hyvää ruokaa, voi että! Ruokailun jälkeen touhuttiin Altsun kanssa hetki, kunnes oli aika avata lahjat. Yllättäen Alekille oli lahjoja ilmestynyt eniten, mutta eipä aikuiset oikeesti lahjoja tarvitsekaan edes. Alek ei oikein hoksannut lahjojen avaamista, joten äidit sai vähän avustaa siinä :)

Alek sai kyllä tosi kivoja lahjoja! Alek sai: Taaperokärryn, Brion puisen perässä vedettävän junalelun, Me&I:n bodyn ja sukat, Brion puisen palikkalaatikon, muutaman laulavan/puhuvan auton ja äänisatukirjan. Toisessa kuvassa joulupäivänä saadut lahjat. :)
Myös me saatiin pienet joululahjat: suklaata ja osoitekirja(t) (mitä meillä ei olekaan koskaan ollut ja aina on saanut kysellä sukulaisten osoitteita tarvittaessa :D). Lisäksi saatiin seinäkalenteri. Tosin seinäkalenteri meiltä jo ensi vuodelle löytyykin, kun teetettiin meille sekä vanhemmille Alekin kuvista kalenterit. No onpahan ainakin toinen, jos vaikka tila loppuu toisesta kesken :D
Lahjoja ihmeteltiin siinä jonkun aikaa, kun sitten mentiinkin kahvipöytään. Meille muille oli joulutorttuja, juustokakkua, konvehteja, pipareita ja glögiä. Alekille oli edellisiltana leivottuja puurolättyjä ja apinanevästä.
Syötiin jälkkärit ja istuttiin vielä jonkunaikaa, kunnes sitten olikin aika lähteä kotia kohti käyttämään koiria ulkona ja pikkuhiljaa valmistelemaan pikkujäbää untenmaille :)
Myöhemmin illalla, kun Alek oli saatu nukkumaan, katsottiin Sinin kanssa vielä aina yhtä ihana Joulutarina <3

Joulupäivänä mentiinkin mun vanhempien luokse. Melko samalla kaavalla mentiin, eli touhuttiin ja leikittiin, avattiin vähän ennakkoon jo yksi paketti ja sitten syötiin taas joululounas. Lounaan jälkeen avattiin loputkin paketit, joista tällä kertaa tuli: Parkkitorni (samaa sarjaa saatujen autojen kanssa), palapeli, kuvakirja, auto+kirahvi -lelu, pitkähihainen paita, body ja housut, pari yökkäriä, huppari ja villasukat. Me saatiin pari lahjakorttia, uusi paistinpannu, puukauha ja suklaata+kahvia. Ollaan siis mekin aika kittejä nähtävästi oltu :D

Kahvittelu jäi Alekilta välistä, kun poika oli niin väsy, että hän otti siinä pienet päikkärit, kun me kahviteltiin. 

Alek nukkui reilun tunnin unet, jonka jälkeen lähdettiinkin taas ajelemaan kohti kotia.

Kotona vielä leikittiin uusilla leluilla, sen verran mitä poika niihin jaksoi keskittyä :D

Meillä oli kaikinpuolin ihana joulu! <3

- Annina

Iloista joulua kaikille!

 kuva Tea J. Photography 

Alek 10,5kk

Joulu on taas, ainakin melkein! Voi jestas, miten tää vuosi onkaan mennyt niin nopeesti. Meidän pikkujäbä täyttää kohta vuoden!! Vauvavuosi on lopuillaan ja helmikuussa meidän vauvasta tulee taapero <3 Hullua! 

Tällä hetkellä Alek on siis 10,5kk vanha, 72,8cm pitkä ja painoa löytyy 7,6kg. 

Alek on vihdoin ja viimein oppinut konttaamaan ja istumaan! 

Konttaamista onkin jo pitkään harjoiteltu, mutta vasta nyt parin viikon ajan se on sujunut oikeaoppisesti ja toistuvasti. Hän mennä viipottaa kontaten pitkin asuntoa, eikä hänen menemisiä pahemmin estellä :D 

Alekista on ihan yhtäkkiä kasvanut niin iso poika! <3 

Fyssarillekaan ei enää tarvitse mennä :) 

Hammastilanne on tällä hetkellä 2 ja 2, alhaalla on kaksi hammasta ja ylhäälle on myös kaksi tulossa. 

Yöt nukutaan edelleen meillä hyvin, mutta nyt muutamana yönä nukkuminen on ollut melko levotonta.. Hän on herännyt useamman kerran illan aikana itkemään ja nyt monena kertana on myös haronut korviaan.. 

Korvatulehdusta ei ole, se varmistui  maanantaina, kun käytiin lääkärissä ihan vaan varmuuden vuoksi. Varmaan siis hampaista johtuu pääosin noi levottomat illat ja yöt.. 

Tässäpä taisi ne tän hetken kuulumiset olla, tai ainakaan mieleen ei muuta tällä hetkellä muistu, mistä oli tarkoitus kirjoitella..

Yksi asia on, mutta siitä lisää myöhemmin ;)

Loppuun laitan pari kuvaa, jotka valokuvaaja otti yhdissä pikkujouluissa marraskuussa :)

- Annina

Fyssarilla

Ollaan oltu hieman huolissaan tosta Alekin istumattomuudesta tai syöttötuolissahan hän on istunut nyt muutaman kuukauden, mutta lattialla pyöriessä ei mene istumaan tai edes pysy istumassa, jos sen siihen laittaa. Soittelin vajaa kuukausi sitten perjantaina neuvolaan ja saatiinkin samantien lähete fyssarille, eka aika olikin heti seuraavan viikon tiistaina! Ekalla kerralla käytiin alussa läpi mitä Alek osaa ja sitten päästettiin Alek lattialle touhuamaan, samalla fyssari näytti miten voidaan edistää istumista sekä konttaamaan lähtöä. Olisi kuulema kovin tärkeetä istumisenkin kannalta, että konttaaminen lähtisi sieltä tulemaan. Ekan käynnin jälkeen kuitenkin konttauksen harjoittelu jäi vähemmälle ja Alek opetteli seisomaan tukea vasten, alastulo ei kuitenkaan oo turvallisimmasta päästä.. Eilen sitten meillä oli toinen käynti ja siellä istumaharjoituisten lisäksi aloitettiin harjoittelemaan turvallista alastuloa,  kun ei tota nousemista voi kieltääkään. Nyt on siis kovat harjoitukset käynnissä ja katsotaan mitä seuraavassa kahdessa viikossa opitaan, kun saatiin seuraava käynti taas kahden viikon päähän. Mun mielestä on tosi kiva, että meidän huoli otettiin tosissaan ja päästiin heti ammattilaiselle saamaan neuvoja!
Vaikka tietysti jokainen kehittyy omaa tahtia, eikä voi vertailla muiden kanssa, mutta kyllähän se hieman ihmetyttää, että pian 10kk ikäinen ei istu. Konttaaminen melkein onnistuu, jos ei oo paitaa päällä (hän ei selvästi arvosta, jos maha osuu maahan), mutta Alek ei meinaa jaksaa käsillään kannatella painoaan, nojaa enemmänkin käsivarsiin ja se "konttaus" on pelkkää kitisemistä, hän ei siis siitä tykkää ollenkaan. Eikä siihen tietenkään voida pakottaa.

Nyt muutaman pahan kaatumisen jälkeen Alek sai päähänsä semmoisen konttauspäähineen, jolle ollaan aina naureskeltu ja ajateltu, ettei tollasta IKINÄ meidän lapsen päähän laiteta :D No turvallisuus ennen kaikkea, jospa tota ei kauaa tarvitsis pitää..

- Sini

Alek 9,5kk

Voi jestas sitä on ollut aikaansaamaton, kun blogia ei ole saanut päiviteltyä! Useana päivänä se on ollut mielessä, mutta niin vaan on kaikki muut asiat menneet edelle ja kirjoittelu on jäänyt.


Alek on oppinut hurjasti uusia juttuja, sitten viimeisimmän postauksen. Uusimpana juttuna on meillä opittu tukea vasten nouseminen! Ensin poika nousi oman lelulaatikon reunaa vasten ja meno oli aika hataraa, mutta nykyään se on jo ihan lastenleikkiä koko juttu ja toi jäbä nousee pystyyn, jos siihen on vähänkaään mahdollisuus :D Liikkuminen tapahtuu edelleenkin vain ja ainoastaan ryömimällä. Alek kyllä saattaa nousta konttausasentoon, hytkyy siinä ehkä hetken aikaa ja sitten lysähtää maahan. Nyt kun poika on alkanut enemmän seisomaan, ei hän pahemmin ole edes konttaamista harjoitellut. Tai siltä meistä on nyt vähän näyttänyt. Istuminen ei vieläkään suju ilman tukea eikä sivuheijasteita ole, ei sitten ollenkaan. Nyt jos poika kaatuu, niin hän ihan totaalisesti kaatuu ja sitten sattuu ja tulee harmitus. Toki onhan se helppoa, kun voi vaan horjahtaa ja luottaa siihen, että aina jompi kumpi äideistä on ottamassa kiinni.

Onneksi Alekilla on vielä 10kk neuvola ja fyssarikäynti, ennen sitä yksivuotis neuvolaa, niin voi sieltä vielä kysellä näistä asioista :)

Nyt kun Alek on jo isompi, alkaa luonteenpiirteitä tulemaan entistä enemmän esille. Alek on alusta alkaen ollut tosi tyytyväinen ja iloinen vauva, eikä turhia ole itkeskellyt. Näin on edelleen. Lisäksi nyt on jo hyvän aikaa huomattu toinen piirre, temperamenttisuus. Hän hermostuu heti, jos ei saa haluamaansa. Hyvä esimerkki on kauppareissu, jossa Alek sai hypistellä kauppalistaa ja näin ollen viihtyi hyvin kauppakärryissä. Kun hän itse vahingossa tiputti sen kauppalistan käsistään, alkoi semmonen huuto ja kiukku, että ei oo tosikaan :D Kun hän sai lappunsa taas takaisin, itku loppui samantien ja näin saatiin kauppareissu hoidettua. Näin tapahtuu myös, jos pojalle antaa ruokapöydässä ruoan päätteeksi vähän vettä.. Vettä on niin kivaa juoda mielinmäärin, kun sen saa juoda ihkaomasta pillimukista, eikä pelkästään tuttipullosta. Sitten kun meidän mielestä tarpeeksi vettä on juotu, joutuu veden ottamaan pois ja kas vain, itkuhan siitäkin meinaa aina tulla.
Mä oon jotenkin alusta asti osannut aavistaa, että temperamenttia tulee meidän pojalta kyllä löytymään ja nänhän se nyt näyttäisi olevankin :D
Alek on myös erittäin päättäväinen ja määrätietoinen, jo nyt! Eilen kun hän sitteriä vasten seisoskeli, hän näki sohvan käsinojalla olevan kosteuspyyhepakkauksen ja selvästi alkoi sitä kohti kurkottelemaan. Hän kurotteli käsillään ja yritti kiivetä sitterin päälle, jotta saisi haluamansa. Tässä hän ei tosin ihan onnistunut :D

Alekin ollessa 9,5kk:n ikäinen, on meillä:

- siirrytty pikkuhiljaa käyttämään vaatekokoa 74 (muutamia 80cm löytyy myös)
- vaihdettu osittain teippivaipat housuvaippoihin (yöllä ja reissuissa on teippivaippa)
- opittu seisomaan tukea vasten
- opittu kiljumaan todella kovalla ja kimeällä äänellä
- hampaita suussa jo kolme, kaksi alhaalla ja yksi ylhäällä


Loppuun pari kuvaa viime viikonlopun Elma-messuilta! :)

- Annina

Voihan vaunut!

Niinhän sitä luuli silloin ennen Alekin syntymää, että löysi täydelliset vaunut. Ei se ihan niin mennytkään :D Meillä on nyt menossa kuudennet vaunut/rattaat ja seittemännet on tulossa postissa. Ei vaan löydy meille täydellisiä rattaita, tosin niitä ei taida olla edes olemssa, mutta vielä muutamat kokeillaan jospa kuitenki löytyis edes lähes täydelliset. Voisin tähän alas laittaa vähän omia mielipitetiä näistä meillä käyneistä vaunuista ja syyt miks lähti eteenpäin.

Emmaljunga Super Viking ja Viking

Tykkäsin super vikingeistä kopan kanssa todella paljon, olivat oikein hyvät ja kevyet työntää, hyvännäköiset ja tavarakori suht tilava.

Viikkarit on käynyt meillä kahdesti. Ekalla kerralla ne oli kopalla sekä istuimella. tykättiin niistä paljon! Niin ihanan sirot ja kevyet. Toisella kerralla ne tuli sillon, kun meillä oli noi premierit ja olivat kyllä liian kiikkerät meidän makuun. Johtu varmasti siitä, että oltiin totuttu premierien vakauteen.

Miinukset mitä keksin (koskee seko sv että viking) on iso kasauskoko, toki viikkarit menee vähän pienempään kasaan, mutta sen kokoisiksi rattaiksi kuitenkin jäävät isoksi. Ratasosan kuomu (silmiin sattuu, kun se lörpöttää ja on ihan "ruttunen") jolloin myös rattaiden ulkonäkö kärsii. Ratasosassa huomasin myös, että pienenlapsen pää painuu asentoon, jossa leuka menee rintaa vasten.

Super vikingit lähti meiltä eteenpäin oikeestaan ihan vaan siksi, kun en jaksanut raahata näitä portaissa edestakasin, meillä kun ei hissiä ollut vielä silloin.

Ekalla kerralla vikingit lähti muuton myötä uuteen kotiin, kun ei enää mahtunut takakonttiin, koska jouduttiin laittaa koirien häkki sinne takaisin. Tokalla kerralla ajateltiin, et jotenkin saadaan ne ängettyä autoon, mutta kiikkeryyden takia saivat sit viikossa lähteä uuteen kotiin.

Quinny zapp extra

Nää oli meillä vaan kaukalon kanssa käytössä, joten sen enempää ei oo mitään käyttö kokemusta. Ei mun mielestä sovi minkään täryyttävälle alustalle, on meinaa aika tärisevää menoa, mutta kauppa käyttöön hyvät.

Baby jogger city premier

Nää oli lähes täydelliset! Vakaus on suuri plussa, ei tosiaan heilahtanut mihinkään suuntaan vaikka koirat vetäsis. Suuri tavarakori oli kans semmonen mistä tykkäsin niiin paljon! Sinne meni useampi kauppakassi ja vaikka mitä. Tykkäsin myös istuimesta, menee parempaan nukkumis asentoon mitä sv tai viking ja istuessakin on hyvännäkönen asento. Pieni kasauskoko on myös näiden todella hyvä ominaisuus.

Miinusta raskaasta työntötuntumasta, näitä on todella vaikea ohjata yhdellä kädellä. Pienesti miinusta myös leveydestä, mut se on mun mielestä kuitenkin pieni paha. Pieni miinus myös tosta kurkistusluukusta, siinä on magneetit sen verran heikot, että tuuli heittää sen usein auki. Työntöaisa vois mun mielestä olla ennemmin pyöreä, kun tommonen soikea. Keuliminen oli myös hieman haastavaa aluksi, kun aisa on aika korkealla alimmillaankin (mulla pituutta 163cm).

Nää olis ollut ne rattaat jotka ois saanut jäädä, jos työntötuntuma ois ollut vähän kevyempi.

Emmaljunga NXT90F

Nyt meiltä löytyy nämä, on olleet nyt viikon ja näillä näkymin viikonloppuna nää lähtee uuteen kotiin. Nää lähtee eteenpäin, kun Alek ei istu tossa istuimessa kunnolla, koska ei osaa vielä istua tukevasti itekseen, eikä viihdy makuullaan pitkää aikaa.

Näitä on todella hyvä työntää! Niin kevyet, mutta kuitenkin vakaat. Istuin on selkänoja ylhäällä hyvän kokoinen, mutta kun selkänojan laskee (edes siihen keskimmäiseen asentoon) ni istuin lyhenee ainakin 10cm, kun sieltä päädystä nousee pystyyn safe frame. Alekilla ei ainakaan oo paljoo siinä pään yläpuolella tilaa, kun se safe frame on pystyssä ja Alek on kuitenkin vasta 70cm pitkä.
Tavarakori vois olla näissä vähän isompi. Kasauskoko taas on aika iso, kun arvelin että nää menis suht saman kokoiseen kasaan, kun noi premierit, muttaa nää jää todella paljon pidemmiksi. Se myös on miinus, kun ei toi istuin mee rungon kanssa kasaan.

Että semmosta.. Nyt tosiaan on tulossa postissa vaunut, joiden toivotaan täyttävän meidän toiveet, mutta saa nähdä. Pelottaa ettei nekään oo hyvät ja sit saa alkaa kauheeseen palautus rumbaan ja taas metsästää vaunuja. Miten tää voi olla näin vaikeeta.

- Sini

Lääkärineuvola

Torstaina Sini kävi Alekin kanssa neuvolalääkärillä. Silmät oli ok, ei ollut karsastusta. Kuulo oli hyvä, poika reagoi kilinään/tiukuun normaalisti. Korvat oli puhtaat. Korvia Alek on nyt viime aikoina räplännyt jonkun verran ja parina päivänä niistä tuli ihan sellaiset pienet kököt jotakin vaikkua ulos.. Sini tästä mainitsi lääkärille, mutta kuulema räpläily voi johtua ihan siitäkin, että poika on nyt ne omat korvansa löytänyt.

Edellisessä postauksessa mainitsin meidän huolesta, kun Alekin päässä oleva aukile on alkanut pienenemään.. Lääkärin mukaan aukile oli aivan normaali eikä syytä huoleen ole. Kuulema jo 4kk:n ikäisenä saattaa aukile alkaa pienenemään. Hassua vaan, miten Tuusulan neuvolassa tästä asiasta oltiin ihan eri mieltä ja ymmärrettiin, että sen ei vielä tässä vaiheessa pitäisi paljoa pienentyä.

Pääasia tietenkin on, että kaikki on niin kuin pitääkin :)

Lääkäriltä tuli vähän sanomista, kun Alek edelleen syö tuttia ja kehottikin meitä alkaa vähentämään sen käyttöä päivisin. Nukkumaan mennessä ja tarvittaessa rauhoittamiseen sen voisi lapselle antaa, muuten ei. Tämähän perustuu siis juurikin siihen faktaan, että mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä vaikeampaa on tutista luopua. 

Näinhän se on, mutta meidän mielestä ei vielä ole tarvetta tutista luopua. Sen kyllä ehtii myöhemmässäkin vaiheessa ja se, miten helposti se tulee tapahtumaan, on vasta sen ajan murhe :) Alek on kuitenkin vasta 8kk, joten jos hän tutin haluaa, niin hän saa tuttia syödä.

Alek sai vielä yhden ylimääräisen neuvola-ajan, mikä olisi sitten 10kk:n ikäisenä. Tämä siksi, kun Alek on niin pienikokoinen ja poika ei edelleenkään istu ilman tukea ja sivuheijasteet puuttuvat (ei ota käsillä vastaan, jos istuessaan horjahtaa)

Onhan se ihan totta, että Alek on pieni, mutta kasvua on kuitenkin tapahtunut ihan normaalisti omalla käyrällään, joten mitenkään huolissaan ei olla. Onhan se tietysti hyvä, että seurataan kunnolla! Muutenkin on ehkä ihan kiva, ettei niin kovin pitkä väli ehdi tulla ennen sitä vuotisneuvolaa :)

- Annina